Helsingin kaupunginkirjasto - Sanojen aika
Viikon kirjailija: Tuulia Aho
Toistuvia teemoja Ahon fantasiassa ja runomuotoisissa teoksissa ovat etsiminen, seikkailu, unet ja tarinat.
Viikko 2/2007
Tuulia Aho sai vuonna 2006 Lasten LukuVarkaus -kirjallisuuspalkinnon teoksestaan Kuikansulka (2005). Teos on Ahon tuotannossa avaus uuteen suuntaan.
Aiemmin humoristisia lastenromaaneja sekä lasten- ja aikuisten runoteoksia julkaissut kirjailija siirtyy Kuikansulalla vahvasti sadun ja tarinaperinteen värittämään fantasiakirjallisuuteen. Kuikansulan tarina on saanut myös jatko-osan Pääsky ja Yötuuli (2006).
Aho on lähestynyt sadun maailmaa ennenkin runomuotoisten kertomusten avulla. Riimitetyt tarinat ovat runokieleltään herkkiä ja suuria sanoja välttäviä. Joidenkin päähenkilöiden nimettömyys luo teksteihin unenomaista tunnelmaa (päähenkilöitä ovat esimerkiksi kissa, poika, kaksi norsua, sininen lintu).
Toistuvia teemoja Ahon fantasiassa ja runomuotoisissa teoksissa ovat etsiminen, seikkailu, unet ja tarinat. Myös luonto on teoksissa aina vahvasti ja erottamattomasti mukana.
Ensimmäisessä runokertomuksessa Norsu ja norsu (julkaistu nimellä Tuulia Almila vuonna 1984) keskeistä on etsiminen - laulujen, uusien sanojen ja paikkojen etsiminen. Kaksi kaukokaipuista norsulasta jättää kotitienoon uusia maita nähdäkseen.
Onnen opaalissa (1988) etsitään apua puutarhurin surulliselle tyttärelle, joka näkee
...maailman aivan harmaan
tuskin kuulee
vihellystä mustarastaan
ja luulee:
käy täällä suru murhetta vain vastaan.
Ei huomaa laulua
joka itkun lomaan punoo naurua
ja vallattomaan tanssiin antaa tahdin -
kuinka oppisi hän kauneuden mahdin?
Lääkäri tuo tytölle troppeja, mutta puutarhurin kissa tuumaa:
Vakava on tauti:
ei auta lääkkeet, jos ei elämästä nauti,
jos on mieli aina musta -
ei enää aika
tuone parannusta
nyt tarvitaan jo taika.
Teospari Tiuku ja sinihevonen (1989) sekä Tiuku ja sinihevonen salaisella saarella (1990) tuovat Ahon teoksiin unet. Satusormuksensa myötä iltatarinansa kadottanut Tiuku tutustuu Proosa-nimiseen siniseen runohevoseen, joka osoittaa Tiukulle puutarhan kaksi puolta: päiväpuutarhan ja öisen varjopuutarhan.
Fantasiateoksissaan Kuikansulka ja Pääsky ja Yötuuli Aho vetää teemansa kauniisti yhteen. Kuikan kansan nuori tarinankertoja Kuikansulka lähtee vaaralliselle matkalla etsimään kankaankutoja Kivitaskulta ryöstettyä ainutlaatuista aikakangasta, joka alla voi unessa nähdä sekä menneisyyden että tulevaisuuden. Matkallaan Kuikansulka kohtaa laajoilla aroilla ratsastavan metsähevoskansan pojan Itätuulen, joka etsii samaa kangasta. Seikkailutarinan rinnalla ja siihen lomittuen kulkevat Kuikan kansan ja metsähevoskansan syntytarinat sekä shamaanien unet. Myyttiset tarinat ja unet ovat oleellinen osa romaanin viehätystä ja kerronnallista syvyyttä.
Myös Kuikansulan ja Itätuulen kaksospoikien tarinan kertovassa jatko-osassa Pääsky ja Yötuuli tarinoiden ja unien merkitys on keskeinen.
Molemmat teokset rakentuvat saduista tuttujen elementtien, myyttien ja kansanperinteen tarinoiden sekä moni-ilmeisen luontokuvauksen varaan. Näistä aineksista Tuulia Aho luo omaperäistä, sadunomaista ja kiinnostavaa fantasiamaailmaa. Ahon fantasiassa keskeisiä eivät ole taistelut ja erikoiset otukset vaan päähenkilöiden sisäisen maailman kuvaus.
Lisätietoa Tuulia Ahon tuotannosta Sanojen aika -verkkopalvelusta.
Linkit:
Teksti: Tuija Lassila
Kuva: Tiina Perälä
