Helsingin kaupunginkirjasto - Sanojen aika
Viikon 45 kirja: Vedenaliset
Sanojen ajan viikon kirjana on Maria Peuran viimeisin romaani Vedenaliset.
On kirjoja, jotka pakottavat lukemaan hitaasti. Lauseet sanovat "lue uudelleen, lue tarkemmin". Kertomus kehii itseään auki hiljalleen selkenevässä tajunnanvirrassa ja silti, luultavasti, kertomuksessa on huomattujen tasojen alla vielä taso, joka jää alitajuntaan vain tunteena. Värinä.
Vedenaliset kirjassa on miljöönä saari sekä kaupunki. Henkilöt ovat vahvoja, tapahtumat väkeviä, kielessä kuuluu pohjoinen. Saaressa asuva kalastajaperhe elää isän tahdon mukaan karusti ja luonnon armoilla, linkolalaisittain. Perheen tyttärellä on alituinen nälkä - ruoan, tiedon, lämmön ja rakkauden. Kalastajaisä toimii tytön opettajanakin, ulkomaailmaan ei tehdä turhaa asiaa.
Kertomuksen tyttölapsi ja myöhemmin nuori nainen on niin yksinäinen, että sitä on vaikeaa edes kuvitella. Mutta lukiessa sen tuntee iholla saakka. Mirjan sielunmaisema on vesi, järvi, kalat, turkoosi. Luonto, maallisuus ja lihallisuus kuvataan juurevasti. Juurenomaista on myös Mirjan sitkeys.
Aikuisuuden portilla Mirja lähtee saaresta kaupunkiin, opettelee yhteisön ja uuden lauman säännöt, opiskelee ja koittaa löytää oman merihevosenpuolikkaansa. Syvistä vesistä hän nousee kirkkaampiin. Saaren muistoa hän kantaa kuin rumaa tatuointia. Lopulta hän peittää sen burkhalla.
Linkit:
Teksti: Satu Vähämaa
Kuva: Sanojen aika
