”Minä kerron niin tarkoin ja rehellisesti kuin kykenen, vaikka sulkani onkin sitä lajia, joka ei aina tottele. Se tahtoo kirjoittaa niin, että jälki viettelisi lukijaa.” toteaa Hirvi-romaanin kirjuri Lepakko. Samaa lumovoimaa on Sari Peltoniemen modernissa sulkakynässä, jonka jälki viettelee ja valloittaa lukijaansa. Kirjailija on tähän mennessä julkaissut neljä lastenromaania, kolme nuortenkirjaa, novelleja eri julkaisuissa sekä lukemattomia laulutekstejä Noitalinna huraa! -yhtyeelle.

Peltoniemen teosten luokitteleminen lasten- ja nuortenkirjoihin ei kerro hänen teoksistaan kaikkea. Toki pohjalaismurteella ryyditetyt Kukka Kaalis -kirjat - Löytöretkeilijä Kukka Kaalinen (2000), Kukka Kaalinen koulutiellä (2002), Kukka Kaalinen pulkassa (2004) - sekä Kerppu ja tyttö (2007) ovat selkeästi lastenkirjallisuutta, mutta nuortenkirjoiksi luokitellut vuonna 2002 Suomen Tolkien-seuran Kuvastaja-palkinnon saanut satufantasia Hirvi (2001), nuorten lukiolaisten identiteettikriisiä kuvaava Kummat (2003) ja kertomuskokoelma Ainakin tuhat laivaa (2005) ovat teoksia, joiden soisi päätyvän myös aikuislukijoiden käsiin.

Hirvi

Satuaiheita ja kansanperinteitä hyödyntävä Hirvi on teos, jossa Peltoniemen lumovoima on ehkä vahvimmillaan. Jokaisella lukukerralla kirja paljastaa itsestään uusia puolia, sen rujo kauneus ja herkkä kieli tekevät vaikutuksen aina uudestaan. Kirjan kertoja on Lepakko, puhe- ja liikuntakyvytön pakkoliikkeistä kärsivä tyttö, jonka kirjan nimihenkilö on pelastanut. Lepakko kertoo tarinan prinsessa Ursulasta, hänen pojastaan Hirvestä ja vanhasta vallasta syöstystä kuninkaasta. Lepakko on tarinan kirjuri, joka kirjoittaa mukaan myös oman tarinansa.

Ursula on vallanhimoisen ja maataan sotaisasti laajentamaan pyrkivän kuninkaan tytär, joka karkotetaan palatsista kaukaisen metsän noitamökkiin tytön tultua raskaaksi kerran tapaamalleen sotilaalle. Metsässä häntä alkavat auttaa ja suojella metsän väkeen kuuluvat, jotka tunnistavat prinsessan pojan kykenevän liikkumaan ihmisten maailman ja metsän väen välillä. Pojasta tulee Hirvi, hirvien paimen ja Ursulasta parantajanoita. Vuosia myöhemmin vallasta syösty isä hakeutuu tyttärensä luo ja pyrkii sovittamaan pahat tekonsa.

Hirven vaikuttava monimuotoisuus syntyy eri teemojen risteämisistä: ihmisten ja metsän väen erilaisesta tavasta nähdä maailma, myyttisen metsän vaikutuksesta ihmisiin ja henkilöiden välisistä ristiriidoista. Rakkaus ja valta, tuhoaminen ja parantaminen toistuvat romaanin eri tasoilla. Hirvi sisältää kaksi rakkaustarinaa, jotka ovat kaikkea muuta kuin konventionaalisia. Ursulan ja nimettömäksi jäävän, eturintamalla kuolleen sotilaan välille syntyy Hirven kautta yhteys, joka ylittää kuoleman rajat. Vaikeavammainen Lepakko puolestaan on lopulta ihmisten ja metsän välillä kulkevan Hirven tiukin yhteys ihmisten maailmaan ja se lukko, joka estää tätä siirtymästä kokonaan metsän sisään.

Lue esittely kokonaan Sanojen ajan sivuilta.