Helsingin kaupunginkirjasto - Sanojen aika
Viikon 43 kirjailija: Pekka Jaatinen
Sanojen ajan viikon kirjailijana on esittelyssä Pekka Jaatinen.
Rovaniemeläisen Pekka Jaatisen (s.1966) Lapin sota –sarja rakentaa kiinnostavaa kokonaiskuvaa Lapin sodasta liki tietokirjamaista tarkkuutta läheten. Vankka faktatietous ei kuitenkaan vähennä teosten kaunokirjallisia arvoja, faktan ja fiktion liitto toimii romaaneissa hyvin. Jokainen teos lähestyy Lapin sotaa jonkin keskeisen taistelun kautta: Tornio, Rovaniemi, Karesuvannon Sturmbock Stellung, Kemi. Tähän mennessä sarjasta on ilmestynyt neljä osaa: Viimeiseen patruunaan : romaani Tornion taisteluista 1944 (2004), Uhrivalkeat : romaani Rovaniemen tuhosta ja valtauksesta (2005), Tie Sturmbockiin : Lapin sotaa länsirajalla (2006) ja Verenpunainen kaupunki : romaani Kemin taisteluista (2007). Sarjan päättävä viides osa ilmestyy keväällä 2009. Romaanit ovat rakenteeltaan moninäkökulmaisia, tapahtumia tarkastellaan niin suomalaisten ja saksalaisten sotilaiden kuin suomalaisten siviilien, miesten, naisten ja teinien, kautta. Tasapuolisuuteen pyrkivä moniäänisyys tuo teoksiin kiinnostavuutta ja syvyyttä.
Vahvoja naisia
Lapin sota –sarjan harvat naiskuvat ovat vahvoja, vaikka vain Uhrivalkeiden teinityttö Aira ja Verenpunaisen kaupungin Kemin tiedonantotoimiston nuorempi sihteeri Laina saavat romaaneissa oman kertojanäänensä. Naiset ovat näkijöitä ja ennakoijia (Viimeiseen patruunaan –teoksen Asiaisen veljesten taivaslauluja laulava äiti), äärimmäisiin puolustustekoihin valmiita (Asiaisen Eeron aseeseen tarttuva entinen morsian Siiri), kaukaisia eroottisten haaveiden kohteita tai konkreettisia linkkejä sodanjälkeiseen rauhanaikaan (Tie Sturmbockiin) sekä itsenäisiä toimijoita ja romanttisen rakkauden kohteita (Uhrivalkeat ja Verenpunainen kaupunki).
Kiinnostavimmat naiskuvat löytyvät Uhrivalkeista. Noin viisitoistavuotias Aira asuu tätinsä Sylvin kanssa Rovaniemellä. Naisten suhde on hieman etäinen, koska täti ei suostu kertomaan tytölle tämän synnytyksessä kuolleesta äidistä. Tädin miesystävä on saksalainen majuri Max, joka haluaa viedä Sylvin ja Airan mukanaan Saksaan. Sylvi on parturi, mutta toimii samalla sikiönlähettäjänä. Tämän sivutoimen kautta teoksen kolmanneksi naiseksi tulee ”rattoryökynäksi” mainittu Ragni.
Saksalaiset sotilaat
Kaikissa neljässä romaanissa saksalaiset sotilaat saavat oman kertojanäänensä. Saksalaisten sotilaiden kerronnasta nousevat päällimmäiseksi katkeruus vihollisiksi muuttuneita entisiä aseveljiä kohtaan, suurvalta-aseman menettämisen aiheuttama hämmennys, natsismin herättämän idealismin romahtaminen sekä yksityisen onnen tavoittelu. Idealismin romahtaminen näkyy Viimeiseen patruunaan -romaanin SS-luutnatti, Obersturmführer Werner Meyerissa ja ennen kaikkea Tie Sturmbockiin –teoksen nuoren rivisotilas Hansin sfäärejä kohti kurkottelevissa yksinpuheluissa, joissa sodan ja siihen ajaneen ideologian mielettömyys rinnastuvat Lapin sotaan ja tuhoamiseen. Uhrivalkeiden esikuntaupseerin tehtävistä taistelevan yksikön sijaiskomentajaksi heitetty majuri Max tarkkailee taistelutapahtumia sivusta, hänen suurin pyrkimyksensä on pelastaa Sylvi ja tämän huoltamat nuoret Rovaniemen tuhon keskeltä ja saada heidät mukaansa Saksaan. Omaan henkilökohtaiseen onneen pyrkii myös Verenpunaisessa kaupungissa Kemin taisteluita suunnitteleva ss-kapteeni, Hauptsturmführer Helmut Porta, jonka ristiriitaista hahmoa pehmentää rakkaus nuoreen Lainaan.
Lapin sota –sarja on realistinen, vankkaan taustatutkimukseen perustuva romaanisarja. Tekstin joukkoon ripoteltu fakta vankistaa teosten todenmukaisuutta ja syvyyttä niihin tuo elävä ihmiskuvaus. Sodan kauhut ja julmuudet kuvataan teoksissa usein materiaalisten tuhojen ja eläinten kärsimysten kautta. Tuhon kuvat herättävät väistämättä kysymyksen: jos kohdellaan näin eläimiä ja ihmisten koteja ja omaisuutta, mitä sitten ihmisille tehdäänkään? Suotta ei Pekka Jaatista ole määritelty sotaa kuvaavaksi humanistiksi.
Linkit:
Teksti: Tuija Lassila
Kuva: Sanojen aika
