Helsingin kaupunginkirjasto - Sanojen aika
Viikon 6 kirjailija: Rosa Liksom
Sanojen ajan esittelyssä on tällä viikolla taiteen sekatyöläinen Rosa Liksom.
Kävin muutama päivä sitten nykytaiteen museo Kiasmassa ja päädyin hypistelemään Rosa Liksomin kuvittamia muistikirjoja museon kaupassa. Kannen kuvat olivat värikkäitä ja elinvoimaisia - saman käsityksen saa Liksomista hänen uransa perusteella.
Rosa Liksom on kunnostautunut monella taiteen alalla. Hän on kirjoittanut useita palkittuja kirjoja, tehnyt elokuvia, sarjakuvia ja muuta kuvataidetta. Liksomin ura on monipuolinen ja niin myös ajattelin esitellä muutakin, kuin pelkästään hänen proosatuotantoaan.
Taiteen sekatyöläinen
Rosa Liksom (s.1958), eli Anni Ylävaara on värikäs hahmo.
Hän on julkaissut useita novellikokoelmia, lyhytproosaa ja romaaneja.
Hänen kirjojaan on käännetty usealle kielelle.
Kotisivuillaan Liksom kuvaa elämänvaiheitaan näin: "Olen syntynyt Suomen Lapissa, Peräpohjolassa, Meän kielisellä alueella. Vanhempani ovat maanviljelijöitä ja poronhoitajia. Muutin Helsinkiin 17-vuotiaana. Tein sekatyömiehen hommia ja opiskelin antropologiaa yliopistossa. Nuoruuteni valtasin taloja ja asuin kollektiiveissa eripuolilla Eurooppaa. Kööpenhaminan Kristianiassa asuin neljä vuotta, Pariisissa monet kesät sekä Breznevin ajan Moskovassa."
Liksom voitti 1985 H.J. Erkon kirjallisuuspalkinnon esikoisnovellikokoelmallaan Yhden yön pysäkki. YLEn Elävän arkiston haastattelussa 1987 hän kertoo: "Tämmöinen sekatyöläisotsikko sopii mulle hyvin." Taidekirja Finlandia esittelee Suomen historian anekdootteja, kuvituksenaan Liksomin posliinitusseilla maalaamia lautasia.
Sarjakuvista lastenkirjoihin
Unohdettu vartti (1986) kertoo murteella pohjoisen roudasta, katsoo ihmisiä ja heidän välisiä suhteitaan kauniilla, mutta rosoisella kielellä, joka koskettaa syvältä. Välillä vaihdetaan taas urbaaniin maisemaan ja kieleen. Kerrostaloasunnosta loppuu kivisten talojen keskellä ilma kesken. Seksuaalisuus ja tietynlainen armottomuus heijastuu teksteistä, mutta henkilöhahmoja ei tuomita.
Roskaa ilmestyi 1991. Liksom sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa 2005 päätyneensä kuvataiteilijaksi sattumalta. "Elämä ei koskaan mene niinkuin on suunniteltu." Roskaa ei ole yhtenäinen teos. Siinä on toisistaan sirpaloituneita, lyhyitä tarinoita. Kuvitus on mustavalkoista ja lievästi surrealistista. Loppukappaleesta löytyy tussattuna lyhyitä novelleja. Albumista jää lievästi hämmentynyt olo, mutta Liksom käsittelee rankkojakin aiheita niin, että huomaa hymyilevänsä lukukokemuksen jälkeen.
Jepata Nasta pohjoisnavalla on ihastuttava lastenkirja. Charles Frégerin valokuvat eivät ole sitä traditionaalisinta kuvitusta, mutta saavat mielikuvituksen heräämään. Jepata Nasta on prinsessa, jonka isä ei ymmärrä että prinsessatkin tarvitsevat leikkikaverin. Siitä syystä hän lähtee etsimään leikkitoveria ja päätyy avaruusrakettiin, tekee valaanrasvakakun ja oppii rakentamaan iglun.
Aikaisemmin Liksom on julkaissut kirjan Jepata Nastan lentomatka (2000).
Näytelmiä ja visuaalista taidetta
Liksomilta ilmestyi kaksi näytelmää, Family Affairs & Rikos (2008) yhteispainoksena. Molemmat esittävät hapanta yhteiskuntakriikkiä tummalla huumorilla sävytettynä. Vaikka Family Affairs tehtiin yli kymmen vuotta sitten, teemat ovat silti ajankohtaisia.
Rosa Liksom on ollut myös tekemässä useita elokuvia. Osaksi näyttelyä Tukholmaan vamistui vuonna 2008 elokuva Finlandia, The National Landscape. Ilmeisesti visuaalisuus on voimakas tehokeino- ainakin jos kuuntelee miten kuvaukset etenivät. Burka-asuiset näyttelijät herättivät suuriakin tunnereaktioita sivullisissa.
Vaikka kyse ei olekaan kirjallisuudesta, suosittelen kuuntelemaan Helsingin Yliopiston luennon. Siinä antropologitaustainen Rosa Liksom ja Lähi-idän tutkija Susanne Dahlgren pohtivat taideteosta, sen aikaansaamia reaktioita ja kertovat elokuvan valmistumisprosessista.
Linkit:
Teksti: Milli Mäntynen
Kuva: Sanojen aika
