Helsingin kaupunginkirjasto - Sanojen aika
Viikon 36 kirjailija: Kari Aronpuro
Kari Aronpuro ja svengaavat jänikset
Tutustuin tamperelaisen runoilijan ja kirjastonhoitajan Kari Aronpuron (s. 1940) tuotantoon ensimmäisen kerran legendaarisen Avanto-festivaalin klubi-illassa vuonna 2001. Hän esiintyi kulttiyhtye Op:l Bastardsin kanssa ja resitoi runojaan monotonisen, mutta eläväisen rytmitaustan kannattelemana. Konsertti oli vaikuttava osoitus siitä, että runo voi toimia myös ääneen lausuttuna. Kokeellisen runouden suomalaiselle pioneerille musiikillinen yhteistyö nuorten konemusiikin tekijöiden kanssa oli luontevaa ja siinä kiteytyi itse asiassa paljon Aronpuron taiteen ytimestä.
Festivaalien antia esittelevä cd-levy ”Avanto 2001” sisältää kaksi Aronpuron lukemaa näytettä runokokoelmasta Rihmasto (Kirjayhtymä, 1989), joissa leikillisyys ja painava asia elävät samassa lauseessa rinta rinnan. Tässä levyn päättävä runo "Timokratian jänis":
Timokratian jänis
Parkkitalon hämärässä
alumiininen ilme.
Yhdessä lauseessa avautuu hauskasti nykypäivän timokratia eli tilanne, jossa kansalaisen oikeudet kasvavat omaisuuden määrän karttuessa. Antiikin Kreikasta poimittu yhteiskuntafilosofinen käsite yhdistyy otsikossa jänikseen, ikiaikaiseen hedelmällisyyden ja viattomuuden symboliin. Jäniksen häikäilemätön lisääntymisvietti rinnastuu autoon ja siihen, millä tavoin autot ja paikoitustilat täyttävät maapallon pinta-alasta jo huomattavan osan. Runo saa ironisen sävyn viattomuudesta: ovathan autot loppujen lopuksi aika sympaattisia otuksia (pikku pupuja), joilla on jokaisella oma persoonallinen kasvonilmeensä. Katsokaapa vain lapsen silmin autoja edestäpäin.
Ihmiskehon toistuvaa sykettä mallintava Op:l Bastardsin rytmimusiikki on keino irrottautua symbolien määrittämästä todellisuudesta. Aronpuron runot ja ääni vaativatkin taustalleen svengaavaa musiikkia. Runon ja musiikin taiteellinen vaikutelma voimistuu kahlitsevan kielen ja svengaavan rytmin ristisiitoksessa.
Aronpuron runot svengaavat tosin jo itsessään. Esikoiskokoelmalta Peltiset enkelit (Kirjayhtymä, 1964) löytyykin mm. jazz-runoja, joiden aiheina ovat mm. John Coltranen kappale ”Out of This Word” sekä klarinetisti Tony Scottin levyttämä tulkinta ikivihreästä laulusta ”All The Things You Are”. Näissä runoissa Aronpuro on tavoittanut osuvasti molempien kappaleiden modaalisen ja syklisen luonteen, jossa näennäisen vapaa ilmaisu on sidottu tiettyyn pohjasäveleen ja sen päällä tasaisesti toistuvaan sointukiertoon.
Kokoelmassa on monta leikittelevää tekstikokonaisuutta, joita voisi kutsua vaikkapa kollaasirunoiksi. Niissä sattumanvaraisen oloisista lehtileikkeistä ja tekstikatkelmista muodostuu muodollisesti runon kaltaisia kokonaisuuksia. Aronpuron runoudessa muodon taidokas hallinta on ollut aina tärkeää. Tässä mielessä Aronpuro on klassisen runousperinteen jatkaja. Hänen runokielensä kehityksessä suomalaisella modernismilla on ollut myös tärkeä osuutensa. Kurinalaisuutensa ansiosta Aronpuron kokeilevatkaan runot eivät milloinkaan sorru halpoihin tehokeinoihin ja efekteihin.
Linkit:
Teksti: Jukka Uotila
Kuva: Helsingin kaupunginkirjasto
