Helsingin kaupunginkirjasto - Sanojen aika
Viikon 47 kirjailija: Tytti Heikkinen
Sanojen ajan kirjailijaesittelyssä on tällä kertaa hakukonerunoilija Tytti Heikkinen.
Törmään Tytti Heikkisen runouteen ensimmäistä kertaa kirjailijaillassa, jossa syksyn tuoreet kirjailijat esittelevät teoksiaan. Tytti Heikkinen kertoo hakukonerunoudesta ja lukee tekstejään. Tuiskea kollega odottaa hieman happamana omaa vuoroaan, ja kun se koittaa, hän tokaisee, että runoilijan pitää ammentaa mielikuvituksestaan, eikä mistään Googlesta.
Paheksuuko hän tekstien lainaamista vai sitä, että Tytti Heikkinen on uskaltanut tuoda parnassoon, runoilijoiden ja oppineiden parhaimmiston joukkoon, uudenlaisen runoilijatyypin? Perinteinen, luutunut ja luultavasti virheellinen käsityksemmehän runoilijasta on luova nero, jonka katse on kääntynyt syvälle omaan sieluun. Tytti Heikkisen runoilija harhailee Internetissä ja kerää informaatioväylien pientareilta rikkinäisiin ostoskärryihinsä käyttökelpoisia tekstinriekaleita.
Tytti Heikkisen tekee hakukone- tai googlerunoja. Hän naaraa hakusanoin Internetin syövereistä tekstimassaa, jota hän sitten paloittelee, yhdistelee ja muovailee: ”[T]een runoni hakemalla Googlen kautta netistä satunnaisia lauseita, joita sitten muokkaan, kunnes olen saanut tehtyä runon”, kuvaa Tytti Heikkinen metodiaan.
Lisähaastetta lukijalle tuo sekin, että Tytti Heikkinen ei kaihda roisejakaan, esimerkiksi pornografisia – tai sosiaalipornografisia tekstejä. Osa runoista edustaakin flarf-runoutta, jossa hyödynnetään hakukonetekniikkaa ja jotka ovat tahallisesti huonoja, kirjoitusvirheitä viliseviä, loukkaavia, inhottavia tai vastenmielisiä
Tytti Heikkinen on kokeillut myös kierrättää tekstejä erilaisten käännöskoneiden läpi: Varjot astronauteista -kokoelman ”Leukojen melskeessä” -osio koostuu teksteistä, jotka on kierrätetty unkarin, ranskan, puolan, jälleen ranskan kautta ja lopulta englanniksi, josta Tytti on tehnyt käännöksen takaisin suomen kielelle. Kieliä osaamatta on mahdotonta tietää, mitä runoista putoaa matkan varrelle, mitä niihin tulee lisää ja kuinka rakenne muuttuu.
Lisäksi Heikkinen on tehnyt flash-runoutta. Flash-animaatiot ovat Internet-sivuille tarkoitettuja esityksiä, jotka voivat sisältää animaatiota, kuvia, ääniä ja musiikkia. Ne voivat myös olla interaktiivisia. Runoissaan Tytti Heikkinen kiinnittää huomiota myös runouden visuaaliseen puoleen: sanoihin merkkeinä paperilla, merkkeihin tilassa. Kun runoa tarkastellaan kielen ulkopuolella, ne näyttäytyvät kuvina, väreinä, kontrasteina sekä tyhjinä ja täysinä tiloina. Kieli ja runon visuaalinen ulkoasu muodostavat yhdessä valmiin runon ja käyvät runossa vuoropuhelua, tai vaikenevat.
Käännöskoneiden hyödyntäminen on metodi, jonka ranskalainen kokeellinen kirjallisuussuuntaus, OuLiPo (Ouvroir de Littérature Potentielle) hyväksyisi keinovalikoimaansa. OuLiPo:n kirjailijat alistivat luovan työnsä erilaisille mielikuvituksellisille rajoitteille ja säännöille, joita he sitten pyrkivät noudattamaan mahdollisimman tarkasti. Esimerkiksi S+7 -metodissa valmiin tekstin jokainen substantiivi korvataan termillä, joka on sanakirjassa seitsemäs alkuperäisestä termistä laskettuna. Sekä S+7 -metodissa että käännöskoneiden käytössä kirjailija menettää kontrollin tekstiin ja hyväksyy sattumanvaraisuuden osaksi valmista teosta.
Lue esittely kokonaan Sanojen ajan sivuilta.
Linkit:
Teksti: Sini Kiuas
Kuva: Tytti Heikkinen
