Viikon kirjailija: Kari Hotakainen
Kari Hotakainen debytoi vuonna 1982 runokirjalla Harmittavat takaiskut, joka on sekä tunnelmaltaan ja miljööltään että aiheiltaan hyvin suomalainen.
Vko 39/2006
Kari Hotakainen debytoi vuonna 1982 runokirjalla Harmittavat takaiskut, joka on sekä tunnelmaltaan ja miljööltään että aiheiltaan hyvin suomalainen. Vuonna 1985 ilmestynyt Kuka pelkää mustaa miestä esittelee sekin arkisia aiheita ja motiiveita. Elämän peruselementtejä ovat yksinäisyys ja rakkaus, mutta runojen perussävy ei ole pessimistinen tai surullinen, vaan lähinnä ironinen.
Hotakaisen seuraavat runokokoelmat ovat edellisiäkin vauhdikkaampia, arkisempia ja humoristisempia. Niissä on sama henki kuin hänen aikaisemmissa teoksissaan: irtonaisuus, sentimentaalinen kepeys, tärkeilemättömyys ja teeskentelemättömyys näkyvät kautta linjan.
Buster Keaton - elämä ja teot (1991) voitti Savonia-palkinnon vuonna 1993 ja se oli myös Runeberg-palkintoehdokkaana. Se on tiiviimpi ja keskittyneempi kuin Hotakaisen muu tuotanto. Kirja on pienoisromaani ja sen kielelliset mielleyhtymät, umpikonkreettisuus ja huumori ovat Hotakaista parhaimmillaan.
Romaani Bronks (1993) eroaa kirjailijan muusta siihenastisesta tuotannosta lähinnä laajuutensa vuoksi. Se on myös perussävyltään pessimistisempi kuin hänen aikaisemmat teoksensa. Bronks sijoittuu aikaan, paikkaan ja maailmaan, jota ei voi määritellä, mutta josta voi silti selvästi tunnistaa nyky-yhteiskunnan piirteitä. Hotakainen ei kuitenkaan esitä yhteiskuntakritiikkiään realismin normaaliromaanin puitteissa, vaan on valinnut lajityypikseen fantasian ja tieteiskirjallisuuden sekamuodon.
Hotakaisen muissa romaaneissa ollaan arjessa, rehellisessä Suomessa. Hän kuvaa kirjoissaan maaseutua tai lähiöelämää sekä ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä. Syntisäkki (1995) ja Klassikko (1997) ovat molemmat huumorilla höystettyjä maallikkokuvauksia suomalaisista miehistä. "Omaelämäkerrallisesta" Klassikko-romaanistaan on tehty myös elokuva vuonna 2001.
Finlandia-palkinnon Hotakainen sai romaanistaan Juoksuhaudantie (2002). Romaanin päähenkilö on Matti Virtanen, joka pitää itseään naisten vapautumisen uhrina. Hän on nykyaikainen mies, joka on siivonnut ja vaihtanut vauvan vaipat siinä missä vaimokin. Kun vaimo lähtee lapsi mukanaan, Matti keksii, että hän voi pelastaa perheensä vain hankkimalla omakotitalon. Omakotitalo edustaa Matille sellaisen perheen onnea, jossa miehet ovat välttyneet tekemästä myönnytyksiä perheen sisällä.
Hotakainen kääntää nurin tutut mielikuvat naisen ja miehen elämänalueesta. Romaani on traaginen ja samalla koominen kuvaus siitä, mitä epätoivon partaalla voi tapahtua. Hotakainen sai romaanistaan myös Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004. Romaanin pohjalta tehty elokuva valmistui 2004 ja sen ohjasi Veikko Aaltonen.
Iisakin kirkossa (2004) säilyy samanlainen perustunnelma kuin muussakin Hotakaisen tuotannossa, vaikka sen aihepiiri on rauhallisempi ja seesteisempi. Tänä syksynä kirjailijalta on ilmestynyt uusi romaani Huolimattomat (2006), jota kustantajan esittelyteksti kuvaa "romaaniksi seksin ja alakulon piirittämistä ihmisistä ja niistä kamalista ja kauniista asioista, joita yksinäisyys teettää."
Hotakainen on julkaissut runoja ja esseitä myös lehdissä. Hän on kirjoittanut lastenkirjoja sekä useita kuunnelmia ja näytelmiä sekä aikuisille että lapsille ja nuorille.
Linkit:
Helsingin kaupunginkirjaston Sanojen aika -palvelu Kari Hotakainen Sanojen ajassa
Teksti: Laura Pitkonen
Kuva: Irmeli Jung
