Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Skenet arvioi: Sovitus
Ian McEwanin romaanin intohimoinen filmatisointi on kiistämätön mestariteos.
Miten filmata romaani, joka on liian rikas ja moniulotteinen pariin tuntiin tiivistettäväksi? Tätä kysyy taatusti jokainen, joka on lukenut, kokenut ja kietoutunut Ian McEwanin Sovituksen (Atonement) intohimoisiin sfääreihin.
Ohjaaja Joe Wright ja käsikirjoittaja Christopher Hampton ovat tarttuneet lähes ylivoimaiseen tehtävään, mistä rohkeudesta he nyt ansaitsevat jokaisen kiittävän superlatiivin. Sovitus on nimittäin parasta angloamerikkalaista elokuvaa sitten Stephen Daldryn Michael Cunningham-filmatisoinnin Tunnit (The Hours, 2002). Wrightin ja Hamptonin luomus on mestariteos, jonka kohdalla kritiikin tähdet loppuvat kesken.
Sovitus kertoo kaameasta erehdyksestä, joka suistaa kolmen ihmisen elämän raiteiltaan. Eletään kesää 1935, ja Tallisien maaseutukartanossa valmistaudutaan perheen playboy-pojan vierailuun. Perheen nuorimmainen, 13-vuotias Bryony (Saoirse Ronan) on kirjoittanut näytelmän, joka hänen on määrä esittää vieraille yhdessä serkkujensa kanssa.
Kun Bryony tulee sattumalta nähneeksi isosiskonsa Cecilian (Keira Knightley) ja puutarhuri-Robbien (James McAvoy) kummallisen välikohtauksen suihkulähteellä, ampaisee tytön mielikuvitus villiin laukkaan. Erehdyksessä lähetetty pornografinen viesti ja rakastavaisten kiihkeä kohtaaminen lisäävät vettä myllyyn. Yön pimeydessä tapahtuva rikos saa Bryonyn epäilemään väärää miestä syylliseksi kammottavaan tekoon. Syytön Robbie paiskataan vankilaan tytön todistuksen perusteella.
McEwanin romaania tuntemattomienkin on jo nimen perusteella helppo arvata, mistä elokuvassa on tämän jälkeen kysymys. Tarina aaltoilee kadotukseen tuomittujen rakastavaisten, Ceen ja Robbien, sotakoettelemusten sekä naiseksi varttuneen Bryonyn katumuksen tekojen välillä. Vankilasta etulinjaan vapautettu Robbie vaeltaa halki raiskatun Euroopan Dunkirkin kalmanhajuisessa kaaoksessa ryvettyen. Cee ja Bryony työskentelevät molemmat sairaanhoitajina Lontoossa. Yhteydenpitoa saati anteeksiantoa heidän välillään ei ole.
Jos McEwanin romaani tässä kohtaa tuntuu muuttuvan kokonaan toiseksi, samoin käy Wrightin ja Hamptonin elokuvalle. Englantilaisen maalaiskesän omassa ajattomuudessaan vellovat hetket, kohtalokkaan samettiyön kirkkaus ja katkeruus, vaihtuvat verenvuodatuksen ja kärsimyksen maljaan. Kaipaus, kohdistui se sitten rakkauteen tai synnin sovittamiseen, ei silti väisty edes kuoleman etuvartiossa.
Wrightin ja Hamptonin näkemys McEwanin "mahdottomasta" romaanista osuu maaliin joka ikisellä hengenvedollaan. Ensimmäiset kuvat, sävyt, koko kerronnan geometria rummuttaa meille, mitä tuleman pitää. Ääniraidan nerokas kirjoituskoneen staccato naulitsee meidät maailmaan, jolle sanat ja mielikuvitus luovat oman tinkimättömän rytminsä. Jäsennys ei ole vähäpätöinen siitäkään syystä, että juuri kirjoittamisella ja kirjailijuudella on keskeinen rooli McEwanin ovelassa kokonaisuudessa.
Jos ovat ohjaaja ja käsikirjoittaja hoitaneet leiviskänsä loistavasti, voi samoin kehua elokuvan keskeisiä näyttelijöitä. James McAvoy tulkitsee Robbien kohtalon sielukkuudella, johon elokuvassa enää harvoin törmää. Hänessä syttyy ja sammuu kokonaisia maailmoja. Keira Knightley tekee uransa parhaan roolin entisen elämänsä hylkäävänä Ceenä. Knightley tuntuu kukoistavan Wrightin ohjauksessa kuten taannoinen yhteistyö Ylpeys ja ennakkoluulo jo lupaili.
Fantastisin kaikista on kuitenkin Bryonyn esittäjien saumaton kolminaisuus: Saoirse Ronanin esiteinityttö ja Vanessa Redgraven kirjailijavanhus linkittyvät hämmästyttävällä luonnollisuudella osaksi Romola Garain aikuista naista, jonka katumus kiteytyy kirjallisuudeksi vaan ei ehkä sittenkään sovitukseksi.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Alex Bailey
