Skenet arvioi
Ensi-illassa: Pianistin sivunkääntäjä
Denis Dercourt'n tiukan hallitusta kostotrilleristä olisi ylpeä jopa jännityksen mestari Alfred Hitchcock.
Ensi-ilta 1.12.2006
Elokuvan alussa määrätietoinen kymmenvuotias on valmistautunut huolella Pariisin konservatorion pääsykokeeseen. Melanie on topakka teurastajan tytär, joka on päättänyt joko onnistua tai sitten hylätä musiikin ikiajoiksi. Koesoitto alkaa lupaavasti, kunnes valitsijaraadin välinpitämätön johtajatar, kuuluisa konserttipianisti Ariane Fouchécourt (Catherine Frot) erehtyy kesken kaiken signeeraamaan ihailijakuviaan. Melanien keskittyminen herpaantuu kohtalokkaasti.
Kun tapaamme Melanien uudelleen, on soittokokeesta ennättänyt kulua jo useampi vuosi. Viileän tyylikäs 20-vuotias nainen (Deborah Francois) työskentelee harjoittelijana lakitoimistossa, jota johtaa rikas herra Fouchécourt (Pascal Greggory). Kun pomo tarvitsee loman ajaksi hoitajan 12-vuotiaalle pojalleen, tarjoutuu Melanie auttamaan. Pian nuori nainen jo matkustaakin perheen maaseutukartanoon.
Perillä Melanie tutustuu työnantajansa vaimoon, joka yrittää paraikaa toipua vaikeasta onnettomuudesta. Ariane ei luonnollisestikaan tunnista tulokasta, joka nopeasti voittaa perheen luottamuksen puolelleen. Erityisen läheiseksi muodostuu kahden naisen välinen suhde. Melanie tarjoutuu sivunkääntäjäksi soittotaitonsa lähes menettäneelle Arianelle, joka haaveilee konserttilavoille paluusta. Comebackinsa kanavaksi pianisti on valinnut kamaritrion, jonka muut jäsenet unelmoivat hekin maineesta ja kunniasta. Nuoteista vastaavana avustajana Melanie kohoaa nopeasti ratkaisevaan asemaan Arianen elämässä.
Pianistin sivunkääntäjä on herkullista katsottavaa kenelle tahansa, joka koskaan on fantasioinut kostavansa lapsuutensa kiusantekijöille. Samalla elokuvan käänteiden seuraaminen on myös piinallista, sillä Melanien tapauksessa kostosta haaveilu muuttuu ennennäkemättömän jääkylmäksi todellisuudeksi. Vimmainen kauhu muhii juonen käänteissä alusta alkaen. Älykkäänä manipulaattorina sivunkääntäjän onnistuu ajaa saaliinsa yhä uudestaan vaarallisille vyöhykkeille, joiden syvissä vesissä vaatimattomuus, passiivinen viattomuus ja itsetietoinen seksuaalisuus sekoittuvat hämmentävästi toisiinsa.
Pianistin sivunkääntäjä on sekä henkeäsalpaavan jännittävä että pirullisen älykäs elokuva. Dercourt soittaa kostonhimoista teemaansa hallitusti, halpahintaisuuksiin sortumatta. Tunnelma tihentyy piirun verran kohtaus kohtaukselta, puolituntisessa elokuvassa ei kiireeseen edes ole mitään syytä. Lopputulos on musiikinomainen crescendo, maltillisesti välttämätöntä väkivallanpurkausta kohti kulkeva voimistuminen. Ei ihme, että ohjaaja itse on verrannut jännityksen rakentamista sävellysprosessiin.
Tyylikäs elokuva väistää trilleri lajityyppiin liiankin usein liitetyt kliseet. Rakenteen oivaltava symmetria kruunaa kokonaisuuden, jonka jälkimaku on kerrassaan hyytävän hienostunut.
Dardennen veljesten Lapsessa (L'Enfant, 2005) teiniäitiä eleettömästi esittänyt Deborah Francois huokuu pidäteltyä raivoa Melanien ratkaisevassa roolissa. Nuorta Isabelle Huppertia muistuttavan Francoisin (s. 1987) nimi kannattaa painaa erityisesti mieleen, sillä hänestä tullaan jatkossa varmasti kuulemaan vielä paljon. Muissa rooleissa loistavat Catherine Frot omahyväisenä pianistirouvana sekä aina yhtä vakuuttava Pascal Greggory tämän juristi-aviomiehenä.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
