Skenet arvioi
Ensi-illassa: Aidosti outoa
Elokuvan sanoma on hätkähdyttävän hieno: joka ikinen päivä on jo itsessään elämän ja kuoleman kysymys.
Ensi-ilta 29.12.2006
Harvoin pääsee nauttimaan yhtä älykkäästä ja oivaltavasta komiikasta kuin mitä Marc Forsterin (Monster's Ball, 2001; Finding Neverland - tarinoiden lähteillä, 2003) Aidosti outoa onnistuu valkokankaalle loihtimaan. Näin kekseliästä kerrontaa ei ole amerikkalaisin voimin tuotettu sitten Michel Gondryn ohjaaman ja Charlie Kaufmanin käsikirjoittaman Tahrattoman mielen (2004).
Kaufman tulee Forsterin uutuuden äärellä mieleen useampaankin otteeseen, sillä Zach Helmin käsikirjoitus on ilmeiselle esikuvalleen paljon velkaa. Mistään apinoinnista ei kuitenkaan ole kysymys, sillä Aidosti outoa on, hmm, aidosti outo.
Harold Crick (Will Ferrell) on yksinäinen verovirkailija, jonka kaikki päivät kulkevat tismalleen samaa rataa. Mies havahtuu omaan ankeaan todellisuuteensa omalaatuisella tavalla: hän alkaa kuulla päässään kertojan äänen, joka kuvailee Haroldin arkirutiineja ja ajatuksia hämmästyttävän yksityiskohtaisesti. Harold havaitsee ällistyksekseen olevansa romaanihenkilö.
Kun naisen ääni eräänä iltapäivänä ohimennen toteaa miehen kuolevan hyvin pian, säikähtää virkamies sydänjuuriaan myöten. Kaikki, mitä kertoja on tähän mennessä lausunut Haroldin elämästä, on pitänyt paikkansa - miksei siis yllättävä kuolemantuomiokin?
Lopun läheisyys herättää miehen uuteen eloon. Samalla kun Harold yrittää kirjallisuusprofessori Jules Hilbertin (Dustin Hoffman) kanssa selvittää, mistä romaanista hänen elämässään on kysymys ja miten välttää äkkikuolema, tutustuu hän paremmin vastahakoiseen veroasiakkaaseensa, sokerileipuri Ana Pascaliin (ihana Maggie Gyllenhaal).
Toisaalla erakkokirjailija Karen Eiffel (Emma Thompson) yrittää epätoivoisesti saada valmiiksi viimeisimmän kirjansa, joka käsittelee kuolemaa ja veroja. Ongelmaksi koituu kysymys päähenkilön kuolemasta tai oikeammin siitä, miten tämä pitäisi tappaa. Eiffelin kirjan päähenkilön nimi on kuin onkin Harold Crick.
Miten muuttaa elämä tragediasta komediaksi; kuinka olla oman elämäkertansa sankari - muun muassa näiden kysymysten äärellä Aidosti outoa osoittaa omat persoonalliset vahvuutensa. Forsterin ja Helmin elokuva tutkii arjen ja romaanitaiteen yhtymäkohtia hauskasti, viisaasti ja sivistyneesti. Elämässä voi ja saa olla onnellinen, romaanitaiteessa välttämättä (ja useimmiten) taas ei. Hoffmanin sympaattisen professorihahmon kautta nämä vastapoolit kirkastuvat myös kirjallisuutta vähemmän tunteville katsojille.
Elokuvan sanoma on hätkähdyttävän hieno: joka ikinen päivä on jo itsessään elämän ja kuoleman kysymys. Joka aamu valitsemme tiedostamattomasti asenteen, jolla kohtaamme alkavan päivän haasteet. Frostilainen "hiljainen epätoivo" on valinta, ei kohtalo.
Aidosti outoa on Will Ferrellin ja Emma Thompsonin elokuva. Ferrell on kaksikosta syystäkin enemmän esillä. Hänen harmaa virkamiesmäisyytensä on samalla kertaa sekä traaginen että liikuttava ilmestys. Thompsonin tulkinta neuroottisesta kirjailijakuuluisuudesta on herkullista katsottavaa. Pienien yksityiskohtien (esim. tapa tupakoida) kautta syntyvä henkilö on kaikessa vieraantuneisuudessaankin mitä elävin voimanpesä. Oscar-materiaalia molemmat, ehdottomasti.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
