Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Skenet arvioi: Miehen työ
Työttömyyden häpeä saa perheenisän huoraamaan Aleksi Salmenperän ajatuksia herättävässä tragikomediassa.
Mitä tehdä, kun töistä tulee kenkää ja vaimo on valmiiksi masentunut? Betonitehtaalta irtisanottu Juha (Tommi Korpela) löytää sattuman kautta rahakkaan sivubisneksen: isä ryhtyy huoraamaan pitääkseen perheen leivässä.
Miehen työ on Aleksi Salmenperän toinen pitkä ohjaustyö. Onnistuneiden lyhytelokuvien muun muassa Onnenpeli (2001) ja hyvän Lapsia ja aikuisia -debyytin (2004) jälkeen Salmenperältä on lupa odottaa paljon. Käsikirjoittaja-ohjaaja ymmärtää toimivaa ihmissuhdedraamaa, ja etenkin sen koomisia nyansseja. Miehen työ rakentuu paljolti samoista aineksista kuin tekijän aikaisemmatkin työt: mustasta huumorista ja perisuomalaisesta kommunikaatiokyvyttömyydestä.
Siinä missä Lapsia ja aikuisia keskittyi kahteen naiseen, Miehen työ pyörii kahden miehen, Juhan ja hänen parhaan kaverinsa, Ollin (Jani Volanen), ympärillä. Juha on tarinan perisuomalainen karju, vahva ja hiljainen perheenpää, jonka sielun liikkeitä on vaikea pärstäkertoimesta päätellä. Taksikuski Olli on Juhan koominen aisapari, sidekick; sellainen supisuomalainen besserwisser, jolla on paljon mielipiteitä mutta vähän käytännön kokemusta. Kun Juha ryhtyy rattopojaksi, Ollista tulee hänen sutenöörinsä.
Juhan huoli työttömyydestä hälvenee, kun huoltoaseman ilmoitustaululle laitettu viaton työnhakuilmoitus kantaa yllättävää hedelmää. Tuntematon nainen (Sara Paavolainen) pyytää miehen luokseen, mutta seinän purkamisen sijaan remonttireiska päätyy harjaamaan rikkaan rouvan hiuksia ilkosen alastomana. Kun tunnin keikasta tienaa enemmän kuin kahdesta tehdaspäivästä, päättää Juha vaihtaa alaa toistaiseksi.
Juhasta tulee "Michael", kypsempien naisten seksilelu, joka uskoo pärjäävänsä pornobisneksessä "kuuntelemalla ja olemalla puhdas". Voiko rahasta naiminen edes olla miehelle ylivoimaisen vaikeaa? Kyllä voi, ja juuri sen Juha saa kokea kaikkein karuimmalla tavalla. Hymy hyytyy ja vitsit käyvät vähiin, vaikka miehinen läppä paikoin machosti lentääkin.
Miehen työ on surkuhupaisa tragikomedia itsekunnioituksen murenemisesta ja huonosta omastatunnosta, jota ei edes suurilla seteleillä lääkitä. Jos elokuvan päähenkilö olisi nainen, leffasta tuskin nousisi kovin suurta kohua. Ahtaalle ajetun naisparan itsensä myynti kun ei valitettavasti ole enää mikään uutinen. Valitsemalla tarinansa protagonistiksi miehen Salmenperä puhaltaa kuluneeseen kuvioon uutta mielenkiintoa. Näkökulman muutos saa toivottavasti myös yleisön mietteliääksi maksullisen seksin musertavasta vaikutuksesta tekijäänsä, oli kyseessä sitten alan mies tai nainen.
Tommi Korpela on erinomainen ojasta allikkoon ajautuvana isukkina, joka vieraita naisia duunatessaan haaveilee iltasadun lukemisesta omille lapsille. Raamikas Korpela tarjoaa yleisölle myös silmänruokaa, mihin on elokuvan sanoman (= rehellistä ja ongelmatonta seksityötä ei ole olemassa) valossa myös hieman vaikea suhtautua. Vielä Juhaakin mielenkiintoisemmaksi tapaukseksi nousee Jani Volasen kaappijuoppo taksikuski, joka hautoo kiihkeitä salaisuuksia kalpean ulkokuorensa alla.
Michaelin monenkirjavat naisasiakkaat ovat kasvoton, mutta kiihkeä lauma, jonka edessä Suomi-gigolo havahtuu omaan osaamattomuuteensa. Elokuvan ainoan keskeisen naishahmon, Katjan (Maria Heiskanen), merkitys kasvaa mitä lähemmäs loppua edetään. Masentuneen vaimon vastaisku ei ehkä käy katharsiksesta, mutta jonkinlaisesta uudesta alusta se ehkä kielii.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Malla Hukkanen
