Ensi-illassa - Skenet arvioi
Jadesoturi
Elokuva kannattaa käydä katsomassa jo pelkän kuriositeettiarvon vuoksi, vaikkei lajityypistä ihmeemmin pitäisikään.
Ensi-ilta 13.10.2006
Nuorten tekijöiden ennakkoluulottomuudelle ja rohkeudelle on pakko nostaa hattua. Kun ideaa supisuomalaisen Kalevalan ja kiinalaisen wuxia-soturigenren yhdistämisestä ehdotettiin tuottajille ensi kertaa, menivät kahvit varmasti väärään kurkkuun. Pähkähullunahan moista elokuvaideaa oli pidettävä. Seppä Ilmarinen kohtaa tiibetiläisen soturiperinteen? Myyttinen Sampo Kiinassa? Projekti on ollut uhkarohkea ja - kirjaimellisesti - fantastinen.
Jadesoturi on komeaa katseltavaa. Ohjaajadebyyttinsä elokuvalla tehnyt Antti-Jussi (A.J.) Annila antaa vakuuttavan näytön ilmeisestä lahjakkuudestaan visualistina ja tarinan kertojana. Täysosuma elokuva ei ole, mutta jo silkan omaperäisyyden takia voi hetkelliset kömpelyydet antaa anteeksi. Elokuva on kertomus synkkämielisestä sepästä, Kaista (Tommi Eronen), joka on juuri eronnut tyttöystävästään Ronjasta (Krista Kosonen). Arvoituksellinen antiikkikauppias Berg (Markku Peltola) kiinnostuu erakkoluonteisesta nuorukaisesta, jonka kosketus saa maagisen metallikuution heräämään henkiin. Koristeellinen kuutio on löytynyt suohaudasta, muumioituneen miehenruumiin sylistä. Onko kuutio Sampo, Kalevalan myyttinen onnen tuoja, jonka nimetön demoni tuhansia vuosia sitten anasti Kiinaan? Entä mikä on Kain rooli Sammon legendassa? Juoni on kimurantti ja pähkinänkuoreen kiteytettynä banaali, mutta sanottakoon siitä vielä sen verran, että jälleensyntymisistä ja ikivanhoista ennustuksista on mitä suurimmassa määrin kyse.
Kukaan tai mikään ei ole sitä miltä ensi alkuun näyttää. Nykyhetki ja muinainen menneisyys kulkevat Jadesoturissa rinta rinnan, hetkittäin keskenään sekoittuen. Tarinan maaginen katalysaattori, se kuuluisa macguffin, on tietenkin Sampo, jonka designissa voi nähdä tuttuja tieteiselokuvalainoja George Lucasista H.R. Gigeriin, jopa Supermaniin. Sammon läsnäolo tuo oman latauksensa elokuvan kohtauksiin, sillä se on kiehtova jo yksinomaan visuaalisena proppina. Kuution liikkuvat, liukuvat elementit ovat portteja toiseen todellisuuteen, jossa Kain mandariinikiinaa puhuva kaksoisolento Sintai johtaa soturinsa hyvän ja pahan ikiaikaiseen taisteluun.
Tommi Eronen tekee vähäeleisen, mutta karismaattisen roolityön Kai/Sintain keskeisessä osassa. Hassua kyllä, Eronen tuntuu olevan enemmän kotonaan kiinalaismaisemissa kuin ahjon äärellä Suomessa. Herkkää kauneutta väreilevä kiinalaisnäyttelijätär Zhang Jingchu viehättää Sintain rakastettuna, taistelevana Pin Yuna. Rakkaustarina itse ei vain ota asettuakseen tarinauomaan, vaan se tuntuu väkinäiseltä, pakotetulta. Sille ei yksinkertaisesti anneta tarpeeksi aikaa kehittyä niin uskottavaksi ja merkittäväksi kuin mitä tarinan syvyys siltä edellyttäisi.
Annila tiimeineen on keskittynyt ensisijaisesti taistelukohtausten näyttävyyteen. Tässä onkin onnistuttu poikkeuksellisen hyvin. Yleisvaikutelmassa on paljon samaa kuin Zhang Yimoun Lentävien tikarien talon (2004) kekseliäässä akrobatiassa. Jadesoturin visuaalista loistoa arvostaa vieläkin enemmän, kun ottaa huomioon elokuvan noin kahden ja puolen miljoonan euron budjetin. Muualla maailmassa tämmöiset summat ovat action-spektaakkelien kohdalla pelkkiä pikkurahoja.
Jadesoturi kannattaa käydä katsomassa jo pelkän kuriositeettiarvon vuoksi, vaikkei lajityypistä ihmeemmin pitäisikään. Vaikka elokuvasta tulisi kaupallinen menestys, lienee varmaa, ettei tällaisiin projekteihin Suomessa jatkossakaan usein tartuta. Ohjaaja Annila sen sijaan tulee taatusti saamaan yhä uusia haasteita, eikä olisi suuri ihme, jos nuoresta ammattimiehestä tulisi suomalaisen elokuvan seuraava "vientituote" Hollywoodiin.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Aleksi Koskinen
