Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Pieni on kaunista
Festivaaleilla palkittu vanhusmuotokuva Thomas viehättää viisaudellaan.
"Vähemmän on enemmän" kuuluu vanha sanonta. Miika Soini, kotimainen ohjaajatulokas, on sisäistänyt kyseisen ajatuksen hienosti elokuvassaan Thomas (2008).
Kyseessä on Soinin, elokuvaäänityksen ja äänisuunnittelun opiskelijan Kimmo Vänttisen sekä elokuva- ja tv-tuotannon opiskelijan Janne Wrigstedtin lopputyöelokuva.
Thomas on muotokuva vanhasta miehestä, joka on omasta mielestään elänyt liian pitkään. Samaa mieltä on kotikorttelin napakka mutta sydämellinen kaupantäti (Marja-Leena Kouki).
Ikääntynyt nimihenkilö (Lasse Pöysti) viettää vaatimatonta, eristäytynyttä arkeaan pienessä asunnossa kerrostalon kivijalassa. Seuranaan miehellä on vain shakkilauta nappuloineen, radio ja kuolleen vaimon valokuva.
Kun Thomas uskaltautuu ulos, tuntuu muu maailma vieraalta ja suljetulta. Yksinäisyys ja vanhuus käyvät hänen ylitseen hallitsemattoman kipeinä ja raskaina tosiasioina.
Nykyhetki kuuluu nuoremmille, eikä vanhus voi kuin tirkistellä muiden elämänmenoa tai istua ääneti puistonpenkillä tunnista toiseen. Thomas kantaa tunnollaan salaisuutta, jonka paljastuminen sulkee viimein dramaturgisen ympyrän.
Fantastinen Lasse Pöysti tulkitsee Thomasia hienovaraisesti, turhia ylilyöntejä taidokkaasti vältellen. Kokenut näyttelijämestari on päässyt hahmonsa sisään – kyllin syvälle ymmärtääkseen, ettei hiljaista miestä rakenneta liian lavein vedoin, vaan pienesti ja harkiten.
Ei mikään ihme, että Pöysti voitti roolistaan parhaan miespääosan Bursa International Silk Road -filmifestivaaleilla Turkissa.
Pöystin tapa lähestyä pääroolia saa tukea Soinin perusteisiin palaavasta elokuvailmaisusta. Ohjaaja ei hötkyile tarinan kanssa vaan hän antaa sen aueta kuin itsestään, hitaasti ja herkästi.
Tukea ratkaisuun antaa paitsi Tove Idströmin taidokas dramatisointi myös käsikirjoituksen kirjallinen pohja, norjalaisen Kjell Askildsenin novellikokoelma Thomas F:n viimeiset julkiset tunnustukset (Thomas F's siste nedtegnelser til almenheten, 1983).
Thomas on yhtä aikaa sekä surullinen että kaunis elokuva. Vain vähän päälle tunnin kestoisena se tullee löytämään kotinsa televisiosta elokuvateatterin sijaan, vaikka Soinin elokuvan hellä visuaalinen hehku kannattaisi kokea myös teatteriolosuhteissa.
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, joka tukee taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Skenet
