Skenet arvioi
Ensi-illassa: There will be blood
Magnolian ohjaajan länneneepos on veret seisauttava elämys.
Paul Thomas Andersonin huikeaa There Will Be Blood on jo ehditty verrata mm. Citizen Kaneen (1941), Sierra Madren aarteeseen (The Treasure of Sierra Madre, 1948) ja Jättiläiseen (Giant, 1956). Vaikka Andersonin uutuudessa on ilmeisiä yhtymäkohtia kuhunkin e.m. klassikkoon, kannattaa rinnastuksiin suhtautua ennen muuta kunnianosoituksina. There Will Be Bloodin teemat eivät ole sinällään uusia tai ainutlaatuisia. Tyyli, jolla Anderson niitä käsittelee, on sen sijaan viimeistä piirtoa myöten omaperäinen.
Amerikkalaiskirjailija Upton Sinclairin Oil!-romaaniin perustuva länneneepos alkaa typerryttävällä tavalla: ensimmäinen puolituntinen kuvaa sanattomasti yhden miehen rajua raatamista. Hopeamainari Daniel Plainview (Daniel Day-Lewis) louhii öljyä itsepintaisesti, lannistumatta. 1900-luvun alussa mies viimein osuu mehukkaaseen suoneen. Ensimmäisen poraustornin pystytys vie hengen apulaiselta, jonka pienen poikavauvan Plainview adoptoi omaksi kasvatikseen. Kaukaa viisas mies aikoo kasvattaa pienokaisesta itselleen bisnespartnerin.
Öljyvaltaukset tekevät miehestä varakkaan. Terävällä vainullaan Plainview haistaa vieläkin suuremmat mammonat, kun maalaisnuorukainen kuvailee tälle kotikylänsä lupaavia olosuhteita. Rajattomien rikkauksien lähde sykkii maankuoren sisällä kuin musta sydän. Hartaan uskonnollinen Little Bostonin kylä ymmärtää yhteisen hyvän päälle: hurmahenkinen saarnamies Eli (Paul Dano) tekee Plainview'n kanssa molempia osapuolia hyödyttävän sopimuksen. Hetken näyttää jo siltä, että kaikki voittavat, kunnes synkät pilvet alkavat kerääntyä taivaanrantaan. Ahneus, ylpeys, vallanhimo ja viha imaisevat kaiken kirottuun kurimukseensa.
There Will Be Blood on raamatulliset mittasuhteet saavuttava kuvaus siitä, miten silmitön rahanhimo voi hyökyaallon tavoin huuhtoa pois kaikki inhimillisyyden rippeet. Rakkaus, toivo, lähimmäisyys ja verisukulaisuus menettävät merkityksensä ahneuden ja petollisuuden tulvassa. Anderson taluttaa ällistyneen katsojansa ali-ihmisyyden äärelle vuoroin hurmokselliseksi, vuoroin sadistiseksi yltyvässä moraalitrillerissä. Jonny Greenwoodin atonaalisen hätkähdyttävä, intensiivinen äänimaisema iskee pökköä pesään yhä tukalammaksi käyvässä tunnelmassa.
Daniel Day-Lewis, jota viime vuosina on nähty isolla kankaalla luvattoman vähän, tekee roolijärkäleen, jollaisilla ei elokuvayleisöjä juuri hemmotella. Englantilaistähden demoninen tulkinta pulppuaa maanista raivoa ja yksisilmäistä sitkeyttä. Vihan korventama Plainview on kuin vastenmielinen vihtahousu itse: epäluuloinen, ilkeä ja mielipuolinen puurtaja, jota armollisuus tai häpeä eivät pysty koskettamaan.
Yleisölle There Will Be Blood on veret seisauttava elämys, jonka äärellä leuka loksahtaa tuon tuosta apposen avoimeksi. Mistään helposta ajanvietteestä ei ole kysymys, sillä Andersonin eepoksen kitkeryys jää pitkäksi aikaa kielen päälle. Eikä pidä ihmetellä, jos fiilis elokuvan jälkeen on aneeminen: There Will Be Bloodin kiihkeä tinkimättömyys imee voimat myös katsojalta.
Paul Thomas Anderson on löytänyt innovatiivisen elokuvakerronnan lähteille ensi kertaa sitten loistavan Magnoliansa (1999). Lopputulos on moderni, emotionaalisuudessaan lähes "vaarallinen". There Will Be Blood on kokonaisvaltainen taideteos, joka on syytä nähdä ja kokea useampaan otteeseen – vaikka se ensi katsomisen jälkeen ylivoimaiselta tuntuisikin.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Skenet-verkkolehti
