Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Särkyneet syleilyt
Pedro Almodóvarin uutuuselokuva on hillitty rikosdraama, jossa menneisyyden salaisuudet nousevat vähitellen pintaan.
Särkyneet syleilyt. Ensi-ilta 14.8.2009.
Harry Caine (Lluís Homar) on sokea käsikirjoittaja, jonka oven taakse saapuu eräänä päivänä nuori mies, joka haluaa tehdä elokuvan tämän kanssa. Elokuvan aihe palauttaa hänet menneisyyteen, 14 vuoden takaisiin tapahtumiin. Tuolloin Harry oli vielä Mateo Blanco, elokuva-ohjaaja.
Tarinan kohtalokas nainen on jumalaisen kaunis Madgalena (Penélope Cruz). Lena on noussut sihteerin asemasta varakkaan miehen rakastajattareksi. Eräänä päivänä Lena haluaa tehdä elokuvan ja tämän iäkäs rakastaja, Martel (José Luis Gómez) ryhtyy tuottajaksi – pitääkseen samalla silmällä nuorta naista. Martelin vakoojana toimii tämän oma poika (Rubén Ochandiano), joka kuvaa elokuvantekemisestä dokumenttia.
Hitaahkon alun jälkeen käynnistyy nautinnollisesti kerrottu tarina, josta ei puutu melodraamaa, kiellettyä rakkautta tai tukahdutettua intohimoa. Vakavaa, tummaa yleissävyä valaisee huumori vain hetkittäin – ja lähinnä silloin kun tehdään komediallista kohtausta tekeillä olevaan elokuvaan. Tekeillä oleva elokuva muistuttaa kummasti Almodóvarin räiskyviä komedioita, joissa naiset pyörittävät draaman maailmaa.
Tarinan kertoja on sokea mies, elokuvantekijä, joka on myös tapahtumien keskushenkilö. Tarinan todelliseksi päähenkilöksi kohoaa kuitenkin Cruzin esittämä voimakastahtoinen nainen, joka haluaa elämältään kaiken.
Almodóvar on ilmiselvästi nauttinut työskentelystään Cruzin kanssa. Ryhtyessä luomaan Lenasta tähteä Mateo Blanco etsii naisen ominta tyyliään, etsii tähteä peruukkileikkien – tai Almodóvar etsii. Tässä naamioitumisleikissä valokuvauksellinen Cruz todistaa filmitähden kvaliteettinsa. Lihan värinän (1997) jälkeen näyttelijä on työskennellyt jo useammassa Almodóvarin elokuvassa, viimeiseksi hän vakuutti Volverissa (2006).
Almodóvarin elokuvissa on usein jotain ohjaajan omaan elämään liittyvää tai omaelämäkerrallista ainesta. Tällä kertaa ohjaaja nostaa esiin oman rakkaan työsarkansa, elokuvan. Almodóvarin fiktioon itseensä kurkottava aihe on kiinnostava. Elokuvantekemisen draamaan kurkistetaan kuin vaivihkaa, mutta tekoprosessi ja tekijän kriisi ovat läsnä lähes koko ajan – tavalla tai toisella. Särkyneitten syleilyjen viimeisissä kuvissa vakuuttuu siitä, että elokuvantekeminen on se, mitä ohjaaja tulee tekemään hamaan loppuun saakka.
Särkyneet syleilyt tavoitteli Cannesissa Kultaista palmua. Monet kommentoivat näytöksen jälkeen, että nyt nähty ei ole parasta Almodóvaria. Mutta vaikka ei olisikaan, Almodóvarin elokuvat ovat "heikoimmillaankin" hyviä. Täytyy yhtyä kommenttiin. Espanjalaisen auteurin vahvat, kiehtovasti kerrotut tarinat suurine tunteineen ja värikäs, runsas visuaalinen kuvamaailma ovat tässäkin läsnä ja kohdillaan.
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksen julkaisema nettilehti, joka tukee taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Kirsi Raitaranta
Kuva: Skenet
