Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Rango
Villin lännen velmu kameleontti ei ole mikään tusinatinatähti.
Gore Verbinskiä ja Johnny Deppiä on tähän asti yhdistänyt Pirates of the Caribbean -elokuvien menestyssarja, jolle on luvassa jatkoa toukokuussa. Nyt ohjaaja ja supertähti ovat tehneet huiman loikan animaation maailmaan.
Rango (2011), koominen seikkailutarina identiteettikriisiä potevan lemmikkikameleontin matkasta villiin länteen, on sekä hullunhauska että koskettava kunnianosoitus western-traditiolle.
Rango (englanninkielisessä versiossa Depp, suomenkielisessä Reino Nordin) on terraarionsa tunteva lemmikkilisko, joka päätyy yllättäen keskelle autiomaata. Yksinäinen kameleontti löytää aavikolta pienoiskaupungin, jonka nelijalkaisiin natiiveihin äkkiväärän tulijan otteet tekevät suuren vaikutuksen.
Rangosta tehdään tuota pikaa paikkakunnan uusi sheriffi. Totuus imartelevan työtarjouksen takaa alkaa vähitellen paljastua kameleonttisankarille, joka haluaa selvittää syyn kaupungin vesivarantojen ehtymiseen.
Verbinskin uutuus on melkoisen outo elokuva – outo sanan parhaassa mahdollisessa merkityksessä. Se on hervoton, anarkistinen, räävitön ja suurimmalta osin aidosti yllätyksellinen. Kaavamaiset nykyanimaatiot se hakkaa mennen tullen.
Liukuhihna-CGI:n äärellä haukottelevat säpsähtävät hereille Rangon villissä kieputuksessa. Vaan onko elokuva todella koko perheen namipala? Mukana on kyllä runsas satsi nuorempia katsojia kiinnostavia toimintajaksoja, mutta monilta osin Rangon nyrjähtäneisyys puhuttelee enemmän aikuisempaa yleisöä.
Rango rakastaa lännen elokuvia, jos kohta kieli poskessa. Tyyli ja lähestymistapa muistuttavatkin paljon mainiota Mel Brooks -parodiaa Villiä hurjempi länsi (Blazing Saddles, 1974).
Perusasetelma on läpeensä tuttu jokaiselle western-fanille: kaupunkiin saapuu uusi kasvo, jonka tehtäväksi koituu paikkakunnan pahiksen päihittäminen. Sankarin matka on kivinen mutta lopussa kiitos seisoo, kuten genren pitkään perinteeseen kuuluu.
Kuvakieli, dialogi ja musiikki tarjoilevat muistumia lajityypin ikonisimmista hetkistä. Mm. Lee Van Cleefin ja Clint Eastwoodin piirteet, eleet ja ilmeet elävät hahmoissa hauskasti mukana.
Intertekstuaalisuudella ilakoiva (ehditkö bongata gonzoilun merkit?) Rango on elävä ja ennen kaikkea tärkeä osoitus siitä, ettei animaatio tarvitse keinotekoista kikkailua vetovoimansa vahvistukseksi. Omaperäisen tarinan näkemyksellinen toteutus ei tarvitse 3-D:tä, jos ja kun elokuva pärjää omana jännittävänä itsenään.
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksen julkaisema nettilehti, joka tukee taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Paramount Pictures
