Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Mammutti
Mammutti kuljettaa rinnakkain menenestyneen newyorkilaisperheen ja köyhän filippiiniläisen lastenhoitajan perheen tarinoita.
Mammutti. Ensi-ilta 17.4.2009.
Mammutti on ohjaaja-käsikirjoittaja Lukas Moodyssonille paluu perinteisen draamakerronnan ja valtavirran pariin.
Nykiläisperheen isä Leo (Gael Garcia Bernal) matkustaa Thaimaahan tekemään miljoonakauppoja nettipelifirmastaan. Neuvotteluja luotsaava yhtiökumppani ojentaa Leolle kynän, allekirjoitusta varten. Kynässä on aitoa mammutin luuta, jättiläisen, joka kuoli mystisesti tuhansia vuosia sitten sukupuuttoon. Kotiin jäävät ensiapuklinikalla työskentelevä kirurgivaimo Ellen (Michelle Williams) ja perheen 10-vuotias tytär Jackie (Sophie Nyweide).
Ellenin päivystysvuorot klinikalla venyvät ja Jackie viettää yhä enemmän aikaa perheen lastenhoitajan, Glorian (Marife Necesito) kanssa. Tähtitieteilijäksi haaveileva Jackie kiinnostuu nannynsä filippiinäisestä kulttuurista ja kielestä – äitinsä mielestä jo liikaakin. Samaan aikaan Gloria kaipaa pieniä poikiaan, jotka eivät ymmärrä äitinsä poissaolon tarpeellisuutta.
Newyorkilaisperheen tarina laajenee sivupoluille, kun Leo saapuu Thaimaahan. Äkkirikastunut mies hakee vierailultaan äärimmäistä yksinkertaisuutta, kaihtaa ylellisyyttä ja kalliita prostituoituja. Mies hakeutuu nuhjuiseen rantamajaan, juhlii muitten nuorten matkaajien kanssa ja tutustuu paikalliseen seksiturismiin, joka lopulta koskettaa häntä läheltä.
Pohjimmiltaan näkökulma on länsimaisessa keski-ikäistyvässä arkipäivässä, jota määrittää työnteko, varallisuuden hankkiminen ja menestys. Perheelle jää yhä vähemmän aikaa, ja lapset kärsivät yleensä ensimmäisenä. Mutta jos varakkaiden perheitten lapset kärsivät yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta, köyhien maiden lapset kohtaavat arjessaan oikeita vaaratilanteita.
Elokuvan traagisimmat hetket kulminoituvat lasten ympärille. Siihen hätään minkä aikuiset pienissä saavat aikaan – tavalla tai toisella. Vanhempana valkokankaan lapsiin samaistuu omien lastensa kautta, oman vanhemmuuden kokemisen kautta.
Moodysson on sujuvasti siirtänyt länsimaisen perheen keskeisimmät ja arkipäiväisimmät kriisit valkokankaalle. Ehkä juuri tämän uskottavuuden takia elokuva koskettaa meitä arjessa ahertavia vanhempia niin lujasti. No, Moodysson ei saarnaa, eikä osoittelekaan. Ihminen on teoissaan lopulta aika vajavainen, täynnä virheitä ja vikoja.
Mammutin komeiden kuvien, tyylikkään ilmeen ja hallitun rytmityksen takaa löytyy Moodyssonin vakiotiimi, etukaartissa kuvaaja Marcel Zyskind ja leikkaaja Michael Leszczylowski. Mammutin vauhti tuntuu välillä pysähtyvän hetkiin, mitään sanomattomilta tuntuviin kuviin. Juuri noissa pienissä hetkissä on koko ihmisen elämä, jossa ei ole juuri mitään sen suurempaa. Niihin hetkiin pitäisi oppia pysähtymään.
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, joka tukee taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Kirsi Raitaranta
Kuva: Skenet
