Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Kuninkaan puhe
Yrjö VI:n äänenavaus on mestariluokkaa.
Ison-Britannian kuningashuoneen historiasta on saatu aikaiseksi monta mehevää elokuvaa. Oli kyse sitten muinais- tai lähihistoriasta, brittimonarkkien vaiheet ovat tarjonneet herkullisia lähtökohtia toinen toistaan kunnianhimoisemmille käsikirjoituksille.
Kuninkaan puhe (The King’s Speech, 2010) on todellinen kruununjalokivi. Elokuva kertoo kuningatar Elisabet II:n Albert-isästä (Colin Firth), Bertiestä, joka kärsi pahasta änkytyksestä aina varhaislapsuudestaan lähtien.
Bertiestä ei alun perin pitänyt edes tulla kuningasta, sillä hallitsijaisän (Michael Gambon) kuoltua valtaistuin periytyi perheen esikoiselle, Edward VIII:lle (Guy Pearce). Veljen sopimaton rakkaus eronneeseen amerikkalaisnaiseen, Wallis Simpsoniin (Eve Best), johti Edwardin skandaalinkäryiseen luopumiseen kruunusta vuonna 1936.
Kuninkaan puhe ei ole elokuva Edwardista ja Wallisista tai ylipäätään imperiumia koetelleesta skandaalista suursodan kynnyksellä. Se sivuaa ko. aiheita itse asiassa yllättävän vähän. Tom Hooperin suurenmoinen teos keskittyykin lähes yksinomaan siihen henkilökohtaiseen kiirastuleen, johon kuninkaan julkinen rooli puhevikaisen Bertien sinkosi.
Kun kaikki keinot näyttävät jo käytetyn, löytyy uudeksi puheopettajaksi australialainen terapeutti Lionel Logue (Geoffrey Rush). Loguen omaperäiset, äkkiväärät metodit viskaavat heti kättelyssä tittelit romukoppaan. Luottamus rakentuu hyvin, hyvin hitaasti työväenluokkaisen aussiemigrantin ja jäykän monarkin välille.
Kuninkaan puhe sopii mestariluokaksi jokaiselle käsikirjoittajalle ja sellaiseksi aikovalle. Alun piinaava puhe on lähtöpiste draaman pakahduttavalle kaarelle, jonka lopun symmetriaan heijastuu tarinan jokainen emotionaalinen nyanssi. Lopputulos on paitsi läpeensä hallittu myös henkeäsalpaavan jännittävä.
Näyttelijät ovat ensiluokkkaisia. Loistavalle Colin Firthille on helppo ennustaa Oscaria alkukevään gaalassa. Firthin arvaamattomasti räiskähtelevä mutta vaimoaan ja tyttäriään hellästi rakastava Bertie kerää katsojien sympatiapisteet joka ikisessä kohtauksessaan.
Helena Bonham Carter ei ole aikoihin saanut tulkittavakseen näin ihanaa naishahmoa kuin millaiseksi David Seidlerin käsikirjoitus on vuonna 2002 kuolleen kuningatar-äidin luonnostellut. Elisabetin sydäntä särkevä huoli Yrjö VI:ksi kruunattavasta aviomiehestään on ongelmien ratkaisun avain.
Geoffrey Rush pitelee edistymisen langanpäitä käsissään rahvaan rehvakkaana edustajana. Logue on juureva kansanmies ja osa-aikanäyttelijä, joka onnistuu näkemään kuninkaassakin kaltaisensa, jopa ystävän.
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksen julkaisema nettilehti, joka tukee taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Skenet
