Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Sydänten herttuatar
Keira Knightleyn tähdittämä hieno pukuepookki uhmaa kaikkinaista tyhjänpäiväisyyttä mielenkiintoisilla, huolellisesti rakennetuilla teemoillaan.
Kielletty hedelmä. Ensi-ilta 27.2.2009.
1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla elänyt Devonshiren herttuatar Georgiana oli oman aikansa Diana – tai niin ainakin lontoolaisen Saul Dibbin ohjaama Herttuatar haluaa (the Duchess, 2008) meille uskotella.
Dibbin ohjaama ja osin myös käsikirjoittama pukuepookki ratsastaa häpeilemättömästi 1990-luvun monarkkitragedian ja yli 200 vuotta aiemmin eläneen sydänten herttuattaren paralleeleilla. Moisesta populismista toivuttuaan katsoja saa kuitenkin nähtäväkseen antoisan tarinan naiseudesta, äitiydestä ja rakkaudesta läpeensä miehisen aikakauden pyörteissä.
Elokuva alkaa vuodesta 1774. Lady Spencerin (Charlotte Rampling) kaikin tavoin täydellinen tytär Georgiana (Keira Knightley) naitetaan Devonshiren rikkaalle mutta tunnekylmälle herttualle (Ralph Fiennes). Kaunis Georgiana uskoo aviopuolisoiden silti kasvavan rakkauteen – herttua sensijaan tyytyisi miespuoliseen perijään.
Koiriinsa kiintyneeltä jäykkikseltä ei heru lämpöä nuorelle vaimolle, josta tulee Lontoon suihkuseurapiirien muodikas keskipiste. Pelkkiä tyttöjä synnyttävä Georgiana joutuu katsomaan sivusta oman miehen syrjähyppyjä ja lehtolapsia. Tilanne muuttuu mahdottomaksi, kun puoliso viettelee Georgianan parhaan ystävättären, Bessin (Hayley Atwell). Pian petetty jo hoitaa särkynyttä sydäntään toisaalla, nuoruuden aikaisen ystävän ja komean poliitikon, Charles Greyn (BBC:n Järki ja tunteet -tv-sarjasta tuttu Dominic Cooper), syleilyssä.
Herttuattaren juoniseloste saattaa kuulostaa aikamoiselta saippuaoopperalta. Onnekseen elokuva ei tyydy keskittymään "kauniisiin ja rohkeisiin", vaan se johdattelee yleisönsä kokonaan toisenlaisten kysymyksenasettelujen äärelle.
Dibbin epookki kaihtaa epookkeja niin usein halvaannuttavaa kahisevaa jäykkyyttä. Lemmenleikkien kuvailun sijaan se näyttää sekä motiivit tekojen takana että kärjistyksiin johtaneet todelliset tunteet. "Väärät" ratkaisut muuttavat luonnettaan huolellisen pohjustuksen ja ymmärtävien tulkintojen kautta. Taustalla vaikuttaa koko ajan aikakauden luonne ja henki – naisen aseman täydellinen alistuneisuus miehiselle mielivallalle.
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Skenet
