Skenet arvioi
Ensi-illassa: Erämaan armoille
Villi luonto vie vapaudenkaipuisen kulkurin mennessään ohjaaja-käsikirjoittaja Sean Pennin vahvatunnelmaisessa, vangitsevassa nuoruuden kuvauksessa.
Kukapa ei olisi jossain elämänsä vaiheessa leikitellyt – edes ohikiitävän hetken ajan – ajatuksella villin luonnon valloittamisesta? Luomu elämäntapa on saattanut houkuttaa nyky-yhteiskunnan oravanpyörään leipääntynyttä. Moni myös testaa itseään ääriolosuhteissa palatakseen henkisesti voimakkaampana puuduttavaan arkeen. Harva kuitenkaan kokeilee rajojaan yhtä ekstreemisti kuin Christopher McCandless 1990-luvulla.
Sean Penn on ohjannut alkuvuoden ajatuksia herättävimmän nuoruuskuvauksen Erämaan armoille (Into the Wild, 2007). Mihinkään tavanomaiseen nuoren ihmisen angstiin elokuva ei pureudu, vaan kyseessä on kerrassaan poikkeuksellinen tositarina. Penn on vastannut myös käsikirjoituksesta, joka pohjautuu Jon Krakauerin samannimiseen teokseen.
22-vuotias Chris McCandless hylkäsi perheensä ja tulevaisuuden suunnitelmansa kohta collegesta valmistumisen jälkeen. Lahjakas, etuoikeutettuun elämään syntynyt nuorukainen hävitti kaikki todisteet henkilöllisyydestään ja suuntasi kohti suurta seikkailua. Alexander Supertramp -nimiseksi maankiertäjäksi heittäytynyt nuori mies poltti rahansa ja tuhosi luottokorttinsa. Hän halusi kohdata "suuren tuntemattoman" paljaasti, ilman järjestäytyneen yhteiskunnan apuvälineitä. Kulkurielämän karuna kliimaksina häämötti antautuminen arktisen Alaskan armoille.
Krakauerin kirjan lukeneet tuntevat Chrisin tarinan etukäteen, mutta se ei suinkaan haittaa katsomista. Päinvastoin, Pennin elokuva herättää todennäköisesti halun palata takaisin opuksen pariin vertailemaan tekstin ja valkokankaan painotuksia. Myös perehtyminen muuhun McCandlessista kertovaan materiaaliin saattaa olla paikallaan, sillä Pennin ja Krakauerin tulkinta on vain yksi monista.
"En rakasta ihmistä vähemmän, vaan luontoa enemmän" kuuluu elokuvan lordi Byronilta lainattu motto. Ajatus ei täysin summaa tarinan päähenkilöä, joka lähtee tien päälle ennen kaikkea eripuraisiin vanhempiinsa ja valmiiseen tulevaisuuteen turtuneena. Suunnan Chrisille viitoittivat klassikkokirjailijat London, Thoreau, Tolstoi ja Pasternak.
Monin paikoin nuoren miehen etsikkoaika muistuttaa myöhäiseksi venähtänyttä murrosikää. Kun Chris kysyy tien päällä tapaamaltaan toverilta, "miksi kaikki ihmiset ovat niin pahoja toisilleen", kysyy vieras osuvasti "mistä ihmisistä tässä oikein puhutaan". McCandlessin yleiseksi tarkoittaman filosofian takana sykkii kaiken aikaa yksityinen kipu.
Penn ei onneksi tyydy pelkkään kapinaan, vaan tekijä tunnustaa myös Chrisin lämpimän älykkyyden ja oivalluskyvyn. Parhaimmillaan hän onnistuukin koskettamaan ja inspiroimaan kohtaamiaan ihmisiä – ja katsojaa – hämmästyttävin tavoin. Eloisimmat hetket koetaan hippipariskunnan, Janin (Catherine Keener) ja Raineyn (Brian H. Dierker), hoivissa. Kaiken kaikkiaan Erämaan armoilla -elokuvaan on siirtynyt huomattavan paljon McCandlessin kaihoamasta "vapaudesta ja yksinkertaisesta kauneudesta". Ristiriitaiseksi kokonaisuuden silaa nuoren miehen itsekkään valinnan synkempi todellisuus, unohdettujen läheisten suru ja epätoivo.
Emile Hirsch tekee suurenmoisen roolityön idealistisena maankiertäjänä. Chris on juuri sellainen henkilö, jota ohjaaja-käsikirjoittaja Penn olisi todennäköisesti mielellään nuoruudessaan tulkinnut. "Esteettiseksi kulkijaksi" ja "ekstremistiksi" itseään hahmotteleva McCandless elää hetkestä toiseen täydellä liekillä. "Henkisen vallankumouksen" ja "sisäisen valheellisuuden tappamisen" vaatimukset putoavat miehen huulilta nuoruuden mustavalkoisella ehdottomuudella. Hetkittäin Hirschissä on erehdyttävästi samaa karismaa kuin takavuosien tinkimättömässä Leonardo DiCapriossa. Fantastinen tulkinta, unohtumaton elokuva.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Skenet
