Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Alien-apartheidia
Peter "Sormusten herra" Jacksonin tuottama ja Neill Blomkampin ohjaama District 9 sivuaa eteläafrikkalaista lähihistoriaa sci-fin keinoin.
District 9. Ensi-ilta 28.8.2009.
Avaruusalus laskeutuu Johannesburgiin, Etelä-Afrikkaan (Huom! Kerrankin jonnekin muualle kuin Jenkkeihin). Emäaluksen alienit eivät kuitenkaan saavu maapallolle spielbergmäisen verisellä rynnäköllä vaan polttoaineen ja ruoan puutteen heikentäminä.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin ihmisten rinnakkaiselo yli miljoonan galaksipakolaisen kanssa ei ota enää sujuakseen. Edes vieraiden hulppeasta aseteknologiasta ei ole ollut toivottua apua, sillä "avaruuspyssyjen" aktivointi edellyttää alien-DNA:ta.
Kun katkaravuiksi pilkattujen pakolaisten valvonnasta vastaava Multi-National United (MNU) päättää siirtää koko vieraspopulaation entistä eristetympiin oloihin, kiristyvät ihmisten ja alienien välit äärimmilleen.
Kovaotteisen "puhdistuksen" saa hoitaakseen MNU:n ei-niin-välkky rivimies Wikus Van De Merwe (Sharlto Copley), joka operaatiota valmistellessaan altistuu vieraalle virukselle.
Alien-mutaation sisältämä virus-DNA tekee Van De Merwestä maapallon halutuimman miehen – onhan hänestä yhtäkkiä tullut avain muukalaisten salaisuuksiin. Jahdatun Wikuksen on pian haettava suojaa itselleen vihoviimeisestä paikasta, 9. piiristä.
District 9 on vakava tieteiselokuva, joka suhtautuu tarinaansa kuin dokumentintekijät yhteiskunnalliseen aiheeseen. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa reportaasityyliä, joka parhaiten kiteytyy heiluvaan käsivarakameraan ja rakeiseen kuvaan.
Science fictioninsa sliipatumpana nauttivat saattavat pettyä näkemäänsä, mutta muille lopputulos näyttäytyy poikkeuksellisen kunnianhimoisena. District 9:ssä virtaa viriili veri, joka ampaisee villisti kokonaisuuden hiussuoniin. Kaiken yllä lepää kerrassaan koukuttava visuaalinen vaikutelma kaaoksesta, joka ei ole kuvaajansa tai katsojan hallittavissa.
Jo nyt elokuva on kansainvälinen menestys, joka tuo 30 miljoonan taalan "kengännauhabudjettinsa" moninkertaisena takaisin. Ei ihme, sillä alkujaan eteläafrikkalaiselle Blomkampille alien-saaga on hedelmällinen tapa käsitellä kotimaansa oikeita historiallisia tosiasioita.
Ei tarvitse olla valtavan välkky huomatakseen muukalaisten eristämisen ja 18 vuotta sitten lakkautetun rotuerottelupolitiikan, apartheidin, temaattisen yhteyden. Elokuvan nimi viittaa Kapkaupungin eristettyyn 6. piiriin, joka jyrättiin maan tasalle alueen mustilta asukkailta enempiä kyselemättä. Myös avaruusörkkien kieli muistuttaa Etelä-Afrikassa puhuttua bantua.
District 9 alkaa raflaavasti, eivätkä elokuvan ongelmat ilmene ennen kuin vasta loppupuolella, jolloin suora toiminta alkaa sortua tavanomaisuuksiin. Heikkoutena on pakko pitää myös tarinan yksiulotteisia toimijoita. Vain Wikuksen hahmossa on lihaa, verta ja luonnetta – jos kohta viimeksi mainitussa ei ole juurikaan hurraamista.
Kerroksellisuutta olisi kaivattu ennen muuta hyljeksittyihin muukalaisiin, etenkin Wikuksen epätodennäköisiin auttajiin. On vaikea löytää myötätuntoa, jos sen oletetuista kohteista ei löydy mitään edes etäisesti inhimillistä. CGI-luomuksille on rehellisyyden nimissä annettava silti aika paljon anteeksi.
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, joka tukee taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Skenet
