Skenet arvioi
Ensi-illassa: Australia
Baz Luhrmannin vyöryttää valkokankaalle huikean seikkailun, jonka pääosissa valloittavat Nicole Kidman ja Hugh Jackman.
Australialaisohjaaja Baz Luhrmann teki elokuvahistoriaa tekemällä musikaalin aikana, jolloin tämä elokuvagenre oli niin sanotusti eilisen tuulia. Moulin Rouge (2001) toi musikaalin rytinällä tykkänään uudelle vuosituhannelle. Nyt, vuosia myöhemmin Luhrmann palaa elokuvatarinoinnin pariin. Australia on ihastuttava seikkailuelokuva, jossa liikutaan westernin, romanttisen draaman ja sotaelokuvien lajityyppien tuntumissa. Aboriginaalien kansanperinteestä ja uskomuksista ammentava fantasioiva kerronta tuo tarinaan mukavaa lisätwistiä. Parhaimmillaan kerronta muistuttaakin mukavasti maagista realismia.
Tarina käynnistyy, kun Lady Sarah Ashley (Nicole Kidman) lähtee Englannista Australiaan vuonna 1936 uskottomaksi epäilemänsä aviomiehen perään. Rouvaa on vastassa siipan uskottu mies, Drover (Hugh Jackman). Siis on tavallaan vastassa, sillä kesken tärkeän asian toimituksen mies joutuu kapakkatappeluun. Tai oikeastaan tarina alkaa siitä, kun kermanvärinen Nullah (Brandon Walters) laulaa Lady Ashleyn luokseen – pelastamaan puoliverisen lapsen siltä kohtalolta, joka 1930-luvulla oli kovin yleinen Australiassa.
Lady Ashleyn aviomies, karjatilallinen, vilahtaa elokuvassa vain sivuhahmona, sillä tämä joutuu salamurhan kohteeksi heti elokuvan alkumetreille. Tilan uusi omistaja, Sarah Ashley joutuu tiukan paikan eteen ja päättää ryhtyä ajamaan karjaa pelastaakseen tilan roistojen käsistä. Seuraa monivaiheinen ja tiukka seikkailu perinteisen länkkärin henkeen, jossa oikeamieliset taistelevat ahneita karjatilallisia vastaan.
Elokuvassa on uskottava romanttinen sisältö. Nicole Kidmanin ja Hugh Jackmanin suhteen kemia toimii ja parin välillä on aitoa jännitettä. Perinteisen romanttisen komedian tavoin pariskunnan suhde alkaa sanailuineen ja väärinkäsityksineen, kunnes leiskahtaa liekkeihin. Kidmanin Lady Ashley on alussa tarkoituksellisen naurettava snobi, joka kuitenkin varsin nopeasti kasvaa erämaan sankarittareksi. Jackmanin tehtävä on alussa simppeli – miehekkään miehen pitää vain näyttää omapäiselta ja itseriittoisalta sankarilta trimmattuine vartaloineen. Molemmat tuovat pian syvyyttä henkilöhahmoonsa ja tarina syvenee tämän kehityksen myötä. Elokuvan ihana uusi tuttavuus on nuori Brandon Walters, joka valloittaa viattomalla ja tietynlaisella naiivilla olemuksellaan.
Australia käsittelee maansa vaikeinta aikakautta, toista maailmansotaa. Länkkärivaiheen jälkeen elokuva siirtyykin pienen suvannon jälkeen seuraavaa vaiheeseen, sotaan ja japanilaisten joukkojen hyökkäykseen.
Voisi ajatella, että Luhrmann on yhteen elokuvaan yrittänyt tiivistää liian monta asiaa. Loistavasti kirjoitettu ja mukaansatempaavasti kerrottu tarina kuitenkin etenee soljuvasti koko reippaan kestonsa, ja aika lentää kuin siivillä. Luhrmann kertoo omasta maastaan lumoavasti. Käsikirjoittaja-ohjaaja säilyttää tarinassaan kansanuskomusten taianomaisuuden, mutta sekoittaa samalla mukaan lännenelokuvien sankaruuden ja oikeamielisyyden teemat. Lopputuloksena on kiitettävän perinteisesti kerrottu elokuva, joka ei kikkaile turhilla. Se uskoo vahvaan tarinaan ja värikkääseen tarinankerrontaan. Natiiviväestön walkabout-perinteitä mukaellen.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Kirsi Raitaranta
Kuva: Skenet
