Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Skenet arvioi: Persepolis
Sarjakuvasta elokuvaksi sovitettu Persepolis on huikean hieno oppitunti Iranin lähihistoriasta.
Marjane Satrapi syntyi iranilaiseen perheeseen 37 vuotta sitten. Tuolloin elettiin shaahi Mohammad Reza Pahlavin valtakautta, joka päättyi kansannousuun vuonna 1978. Shaahi karkotettiin maanpakoon, ja sisäpoliittisesta mullistuksesta kehkeytyi islamilainen vallankumous.
Vallanvaihtoa tervehdittiin aluksi ilolla myös Satrapin suvussa, joka oli saanut kärsiä shaahin mielivallasta vuosikymmenien ajan. Uusi shiialaispapiston diktatuuri pakotti iranilaiset uuteen kuristusotteeseen. Irakin ja Iranin sodan puhjettua 1980-luvulla nuori Marjane lähetettiin kouluun Itävaltaan. Elämä Wienissä osoittautui karuksi, ja lopulta edessä oli paluu Teheraniin.
Sopeutuminen entiseen elämäntapaan oli nuorelle naiselle mahdoton tehtävä. 1990-luvun puolivälissä hän muutti pysyvästi Eurooppaan, tällä kertaa Ranskaan. Vuonna 2003 ilmestyi sarjakuvaromaani Persepolis, jonka sivuilla Satrapi kertoo sekä oman että sukunsa tarinan Iranin poliittisen historian myllerryksissä. Elokuvaversio lähestyy kirjailijan elämän vaiheita takaumien kautta. Muuten mustavalkoisen animaation ainoat värijaksot sijoittuvat Pariisin Orlyn kentälle, missä aikuinen Marjane muistelee menneisyyttään.
Cannesin elokuvajuhlilla keväällä palkittu Persepolis on fantastinen elokuvakokemus, joka onnistuu opettamaan olematta puiseva tai osoitteleva ja koskettamaan sortumatta sentimentaalisuuteen. Samalla se on humaani ja humoristinen, älykäs ja tarkkanäköinen. Elokuva ottaa suurenmoisesti haltuunsa sekä yksilön että yhteisön historian kuljettaen niitä luontevasti rinta rinnan monihaaraisen tarinan halki.
Lopputulos on hämmästyttävän seikkaperäinen ja valaiseva esitys Lähi-idän suljetuimpiin yhteisöihin lukeutuvan kansakunnan vaiheista. Ja mikä parasta, tarinan kertoja ei ole mikään ulkopuolinen arvioija vaan Teheranissa syntynyt ja kasvanut ensisijainen näkijä ja kokija.
Satrapin yhdessä Vincent Paronnaudin kanssa ohjaama ja käsikirjoittama animaatio on selkeässä mustavalkoisuudessaan yksinkertaisen tyylikäs. Kontrastien käyttö ja pop-kulttuuristen viittausten (mm. Edward Munchin Huudon käyttö wieniläiskohtauksessa) sittenkin säästeliäs ripottelu toimivat hienosti yhtenäisen kokonaisuuden puolesta. Persepolis on jo tarinana niin voimakas, että ylimääräinen kikkailu voisi vain harhauttaa katsojan huomion pois oleellisesta.
Ytimekäs visuaalinen ilmaisu saa lisätukea loistavilta ääninäyttelijöiltä. Chiara Mastroianni tulkitsee sekä teini-ikäistä että aikuista Marjanea itsenäisesti ja uhmakkaasti, vuoroin lakonisen humoristisesti, toisinaan vihaista energiaa uhkuen. Mainion pohjatyön hänen roolilleen tekee pippurinen Gabrielle Lopes valveutuneena lapsi-Marjanena. Catherine Deneuve, Chiara Mastroiannin oikea äiti, esittää päähenkilön emansipoitunutta, rakastavaa äitiä. Veteraanitähti Danielle Darrieux puolestaan onnistuu varastamaan kohtauksen jos toisenkin tytön ronskin vapaamielisenä, lämpimänä isoäitinä. Heikkoa lenkkiä ei tästä kokoonpanosta löydy millään.
Vaikka animaatio ei suoranaisesti lempilajityyppeihisi lukeutuisikaan, tee Persepolisin kohdalla poikkeus ja salli sen perihumaanin sanoman puhutella itseäsi. Persepolis ei ole eikä yritä olla sensaatioelokuva. Se on sydämeen käyvä kuvaus oman ihmisyyden ja arvokkuuden säilyttämisestä kaikkein epäinhimillisimmissäkin olosuhteissa.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva:Skenet
