Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Skenet arvioi: My Blueberry Nights
Wong Kar Wain ensimmäinen amerikkalainen elokuva on rento road movie, joka viipyilee yksinäisissä öissä ja ihmiskohtaloissa.
Ensi-ilta 30.11.2007
Vaikka mestari Wong Kar Wain ensimmäinen amerikkalainen elokuva ei täytä ohjaajan kiihkeimpien fanien odotuksia, on My Blueberry Nights kaikesta huolimatta mitä mainioin lisä vuodenvaihteen leffatarjontaan.
My Blueberry Nights tullaan muistamaan elokuvana, joka aloitti jazz-muusikko Norah Jonesin elokuvauran. Wong Kar Wain Amerikka-visio tuskin jää laulajan viimeiseksi rooliksi; sen verran mieleenpainuvasti Jones debytoi. Soundtrackillakin kuultavan samettiäänen luontainen karisma puhkeaa kukkaan "Mustikkaöiden" hiljaisena tarkkailijana, jonka on matkustettava kauas löytääkseen takaisin lähelle.
Lizzien (Jones) sydän on särkynyt. Petollinen mies on vienyt toisen naisen illalliselle pieneen newyorkilaiseen kuppilaan, jota isännöi sympaattinen Jeremy (Jude Law). Pettymys rakkauteen yhdistää molempia sieluja, jotka istuvat yksinäisiä iltoja mustikkapiirakan äärellä. Eräänä iltana Lizzie jättää saapumatta Jeremyn juttuseuraksi. Hän on lähtenyt etsimään itseään Amerikan sydänmailta.
My Blueberry Nights on juuri sellainen tarina kuin mitä nimi antaa odottaa: raukea, bluesin sininen kiertomatka lohdutuksen ja löytämisen lähteille. Rento road movie, joka viipyilee yksinäisissä öissä ja ihmiskohtaloissa. Matkan varrella Lizzie vuodattaa tuntonsa ja tarinansa Jeremylle lähettämiinsä postikortteihin, jotka uhkuvat ehtaa americanaa.
Verrattuna Wong Kar Wain aikaisempiin mestariteoksiin My Blueberry Nights on hyvinkin kevyt ja helposti lähestyttävä. Kyseessä ovat ohjaajan ensitreffit uuden mantereen kanssa: lopputulos on vahvasti estetisoitu tuppukyläily, joka löytää kauneutta jopa katuvaloista. Darius Khondjin yksittäisten kuvien pintakäsittely herättää suorastaan warholimaisia mielleyhtymiä. My Blueberry Nights on räikeiden neonvalojen, paahtuneiden värien ja stetson-hattujen (kieltämättä kliseinenkin) kavalkadi. Keskilännen katkerat kapakkasydämet eivät ole mikään erityisen originaali elokuvan aihe.
My Blueberry Nights vilisee erinomaisia näyttelijöitä. David Strathairn ja Rachel Weisz kipuilevat rakkauden kerjäläisinä memphisiläisen juottolan näyttämöllä. Molemmista löytyy aitoa katkeransuloista särmää, vaikka ohuehko käsikirjoitus jättää kaksikon aika lailla oman onnensa nojaan. Natalie Portman tähdittää tarinan kiehtovaa pokeriepisodia. Aivan omimmillaan hän ei silti ole korttihaiksi syntyneen sulottaren roolissa. Jude Law nähdään oikeastaan vain elokuvan alussa ja lopussa, mikä ei tosin vähennä tippaakaan hänen henkilöhahmonsa vastustamattomuutta.
Vaikka käsikirjoituksen omaperäisyydessä on toivomisen varaa, säilyy elokuvan tunnelma loppuun asti vahvana. Norahin kanssa mustikkaan meneminen on kuin rojahtaisi väsyneenä ihanan upottavaan laiskanlinnaan. Kiire katoaa, kun suloinen soundtrack-siirappi soljuu syvälle korvakäytäviin.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Skenet
