Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Skenet arvioi: Musta jää
Petri Kotwican dynaaminen kolmiodraama on vuosikymmenen kotimainen elokuva.
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki ohjaaja-käsikirjoittaja Petri Kotwicalle vuosikymmenen kotimaisesta elokuvasta! Mustan jään seksikohtauksista on revitelty metrikaupalla otsikoita jo ennen elokuvan ensi-iltaa. Vaikkei kotimaisella valkokankaalla ole näin eksplisiittisiä ja intohimoisia lemmenleikkejä ennen nähty, on niihin keskittyminen karhunpalvelus elokuvan loistavalle kokonaisuudelle.
Musta jää on paljon enemmän kuin pelkkää kiimaista pintaa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Petri Kotwican dynaaminen kolmiodraama on yksinkertaisesti parasta suomalaista elokuvaa juuri nyt. Eikä ole myöskään liioittelua puhua
"vuosikymmenen kotimaisesta elokuvasta", sillä niin fantastisesta trilleristä on kyse.
Saaran (Outi Mäenpää) ja Leon (Martti Suosalo) avioliittoidylli murtuu, kun arkkitehtimiehen salarakkaus nuoreen opiskelijaan, Tuuliin (Ria Kataja), paljastuu. Väärän identiteetin turvin Saara tutustuu toiseen naiseen, joka pahaa aavistamatta tulee kertoneeksi yhtä jos toista arveluttavaa uudelle kaverilleen. Naisten välille syntyy yllättävä ystävyys, minkä myötä Saara eksyy omien ristiriitaisten tunteidensa myllerrykseen. Rakkaus, uskottomuus, ystävyys ja intohimo sotkeutuvat kouristavan jännittäväksi suhdesotkuksi, jonka loppusuoralla draaman suurenmoiset pelurit antavat kaikkensa.
Musta jää on väkevä teos, jota ei kannata edes yrittää aidata tavanomaisten lajityyppirajojen sisään. Kotwican elokuva on yhtä aikaa sekä ihmissuhdedraama, psykologinen jännäri että verevä melodraama. Se onnistuu naulaamaan katsojan tuoliin heti ensisekunneista alkaen, eikä tämä vatsaa vääntävä jännitys irrota otetta "uhristaan" ennen lopputekstejä. Näin intensiivisen ja tinkimättömän elokuvaelämyksen äärelle pääsee ani harvoin.
Mustan jään onnistuneisuuden salaisuus on yksinkertainen. Kotwica kertoo mielenkiintoisen ja kunnianhimoisen tarinan, joka soljuu eteenpäin kadehdittavalla vaivattomuudella. Jokainen kohtaus on luontevaa jatkoa edelliselle; kerronnan rytmi on konstailemattoman suoraviivainen ja siksi "tasaisen tappava". Katsojan on syytä varautua tasapainoilemaan istuimensa nokassa, sillä Musta jää sohaisee sielun syövereitä kuin muurahaispesää. Mitään ei ole liikaa, vaikka välillä käväistään äärirajoilla. Tässä elokuvassa kaikki toimii juuri niin kuin pitää.
Näyttelijäkaartin edessä ei voi kuin mykistyä ihastuksesta. Martti Suosalo kiteyttää erinomaisesti sivurooliin jäävän pettäjämiehen levottoman profiilin. Ville Virtasen ujo Ilkka ja Sara Paavolaisen päättäväinen Lea tarjoavat draamalle sen tarvitseman parempiosaisten helsinkiläisten kontekstin. Tuulin osa on ehdoton läpimurto yhtä aikaa ronskille ja herkälle Ria Katajalle.
Yksi on silti ylitse muiden: Outi Mäenpää tekee huikean, monumentaalisen roolisuorituksen mielipuolisen tilanteen repimänä Saarana. Jos tästä tulkinnasta ei Jussi-patsas irtoa, niin ei sitten mistään! Mäenpää on valjastamaton luonnonvoima petettynä ja kostonhimoisena naisena, joka löytää omista sysimustista syövereistään sävykkäitä sateenkaaren värejä.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva:Skenet
