Skenet arvioi
Ensi-illassa: Käsky
Suomen kansalaissodan maisemaan sijoittuva elokuva tutkii ääritilanteeseen joutuneen ihmisen moraalia ja selviytymiskeinoja.
Keväällä 1918 valkoinen jääkäri Aaro Harjula (Samuli Vauramo) pelastaa punaisen vangin, Miina Malinin (Pihla Viitala) teloitukselta. Mielivaltaisia esimiehiään vastustaen Harjula lähtee peräämään vangilleen oikeudenmukaista kohtelua valkoisten kenttäoikeudesta, jota johtaa kenttätuomari Emil Hallenberg (Eero Aho). Punakapinallisena taistellut Malin vastustaa itsepintaisesti Harjulan aikeita, ja yrittää päästä vapaaksi keinolla millä hyvänsä. Idealisti Harjula saattaa tunteistaan huolimatta Malinin Hallenbergin oikeuteen, ja näiden kolmen ympärille kehkeytyy monimutkainen ihmissuhdedraama.
Käsky perustuu Leena Landerin samannimiseen romaaniin, josta on aiemmin tehty myös näytelmäsovitus Kansallisteatterin näyttämölle. Fiktiivisessä romaanissaan Lander käyttää lähtökohtinaan todellisia henkilöitä ja tapahtumia. Keväällä 1918 kansalaissota on jo kääntynyt valkoisten voitoksi ja punaisten pako kohti itää on alkanut. Edelleen joillakin paikkakunnilla taistellaan, mutta osa punakapinallisista on suljettu vankileireille ja kenttätuomioistuimissa on käynnistetty joukkoteloitukset. Landerin tarinassa kenttäoikeutta käydään entisessä hermoparantolassa, Ruukkijoen kenttätuomioistuimessa.
Ohjaaja Aku Louhimies on tarttunut pelotta suureen aiheeseen, joka on edelleen kansallisen historiamme suurin trauma. Kansalaissota/vapaussota/veljessota on kuitenkin lähinnä pelkkä maisema elokuvan tapahtumien taustalla. Louhimies on halunnut käsitellä universaalilla tasolla ihmistä, joka joutuu taistelemaan henkensä – ja rakkaittensa – puolesta äärimmäisessä tilanteessa. Hän nostaa tarinan keskiöön ihmisen eläimellisyyden, seksuaalisuuden ja selviytymisvietin. Valkoinen sotaväki rellestää "villien" punaisten seassa ja sivistyksen ulkokuori on rapissut eläimellisyyden vallatessa sotanäyttämöä. Niin joukkoraiskaukset kuin joukkoteloitukset ovat sodan arkipäivää. Tässä rumassa maailmassa nainen voi pelastaa henkensä seksillä, mutta myös mies joutuu lopulta luopumaan moraalistaan ja ihanteistaan.
Punakapinallista näyttelevä Pihla Viitala ja jääkäriä näyttelevä Samuli Vauramo ovat nuoria ja kauniita näyttelijöitä, joita on ilo katsella valkokankaalla. Viitalan uhmakkaassa Malinissa on särmää, vaikka hänen hahmonsa jääkin yksiulotteiseksi. Seuraavaksi kotimaiseksi miestähdeksi povattu Vauramo on raamikas ja sopivasti surusilmäinen sankari. Pääparin suhde rakentuu valkokankaalla katseiden ja muutaman repliikin varaan, ja jää valitettavan hauraaksi. Tarina etenee liian rivakasti seksin ja väkivallan maastossa, että näiden kahden välillä uskottavasti ehtisi roihahtaa jotain elämää suurempaa.
Eero Aho tekee erittäin hienon näyttelijäntyön monisyisenä kirjailija Hallenberginä, josta sota on tehnyt julman kenttätuomarin. Lukuisten teloitusten jälkeen yksinäisyyteen tuomittu Hallenberg ilahtuu Harjulan sivistyneestä seurasta. Hänen kiinnostuksensa nuoreen sotilaaseen on lopulta pakkomielteistä, eikä sitä helpota kauniin ja seksuaalisesti aktiivisen vaimon pikainen vierailu entisessä hourulassa.
Käskyn kuvausvaiheessa kohistiin jo ennakkoon siitä, että ensimmäistä kertaa suomalaisessa elokuvassa nähdään miesten välinen seksikohtaus. Itse kohtauksessa ei ole sen enempää kohistavaa, ja tunteista paljasta kohtausta voi hyvin perustella teemaa tukevaksi. Mutta puhetta tulee mitä luultavimmin riittämään siitä, että Hallenberg muistuttaa ulkonäöltään kovasti marsalkka Mannerheimia, jonka homoseksuaalisuus nousi keskustelunaiheeksi aiemmin tänä vuonna jo Katariina Lillqvistin animaatioelokuvan (Uralin perhonen) myötä.
Louhimiehen elokuva on jälleen kerran tyylikkäästi toteutettu, visuaalisesti näyttävä teos, joka kuvaa aikakauden miljöötä ja sielunmaisemaa onnistuneesti. Tästä kuuluu kiitos elokuvan ammattitaitoiselle tekijätiimille. Eritoten Rauno Ronkaisen vaikuttava, hienostunut kuvaus ja Markku Pätilän miljööseen luoma ajankuva tuovat elokuvaan erityistä tenhoa.
Näyttävästi toteutettu Käsky jää kerronnaltaan harmittavan laihaksi, kun sen taustana on lähihistoriamme pitkään vaiettu salaisuus. Monien traumaattisten vuosikymmenten jälkeen kansalaissota on ensimmäistä kertaa modernin elokuvan näyttämönä, mikä lataa tiettyjä odotuksia teokselle. Mutta Levottomat-sukupolven Käsky on pikemminkin viihde-elokuva, jonka kerrontaan on haettu lisäarvoa hätkähdyttävyyden elementeillä. Aiheena kansalaissota on vaikea, lähes mahdoton purkaa tästä ajasta käsin, ja vaatii tekijältään näkemystä ja perehtyneisyyttä. Nostamalla esiin universaalit teemat Käskyssä väistetään itse kansalaissodan käsittely. Samalla valittu käsittelytapa tekee Käskystä ajankohtaisen elokuvan Euroopassa, jossa soditaan tämän tästä.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Kirsi Raitaranta
Kuva: Skenet-verkkolehti
