Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta
Suuren seikkailun neljäs paluu on virkistävän vanhanaikainen, jos kohta hitusen väsähtänyt Indiana Jones -seikkailu.
Kadonneen aarteen metsästäjät (Raiders of the Lost Ark, 1981) syntyi seikkailun nälkäiselle elokuvayleisölle kuin tilauksesta. Steven Spielberg ja George Lucas päättivät tehdä toimintaelokuvan, jollaisen he itse halusivat nähdä. Lopputulos onnistui yli odotusten: valkokankaalle syntyi uusi, sympaattinen sankari – Harrison Fordin ruoskaa viuhuttava arkeologi, joka jäljitti muinaisia aarteita ja tappeli natseja vastaan.
Vaikka Indiana Jones -trilogian kaksi jälkimmäistä osaa, Tuomion temppeli (Temple of Doom, 1984) ja Viimeinen ristiretki (Last Crusade, 1989), eivät vetäneet vertoja debyytille, edustivat nekin Hollywoodin parasta popcorn-viihdettä pitkiin aikoihin.
Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull) on valmistunut 19 vuotta Viimeisen ristiretken jälkeen. Lyhyemmälläkin periodilla aika saattaa ajaa ilmiön ohi, mutta miten on Indyn laita? Vastaus on monimielinen kyllä ja ei.
Kristallikallon valtakunta alkaa jenkkiarmeijan varastohallista, missä tuttu stetson-sankari saattaa neukkuviholliset magneettisen säilytyslaatikon äärelle. Yhteenotto laukaisee aarrejahdin, jonka kiemuroissa Jones tapaa vanhojen tuttujen ohella myös tukun tuntemattomia tekijöitä – muun muassa Stalinin lemmikiksi kutsutun Irina Spalkon (paksulla "russki-aksentilla" polottava Cate Blanchett), jonka johdolla neuvostojoukot havittelevat myyttisiä aarteita itselleen.
Parasta uusimmassa Indiana Jones -seikkailussa on sen ajan patinoima ulkoasu, joka on täysin linjassa kolmen edellisen elokuvan kanssa. Vaikka tarina-aika on vaihtunut toisen maailmansodan tunnelmista 1950-lukuun, ei kerronnan yleishenki ole muuttunut miksikään. Ford itse on säilynyt hämmästyttävän muuttumattomana, vaikkei 65-vuotiaan papan jalka enää entiseen malliin nousekaan. Stunt-miesten läsnäolo tulee kiusallisen selväksi.
Humoristiseen toimintaan satsataan tälläkin kertaa, jopa liiankin kanssa. Ajatuksia kokoavat, tuiki tarpeelliset suvantovaiheet ovat vähissä. Henkilökemialle ei jää tilaa miekkataisteluiden, vesiputousten, apinaparvien, käärmeiden, jättiläismuurahaisten ja järisevien kultakaupunkien kieputuksessa.
Indy-fanien kannalta moisilla moitteilla ei toki ole mitään väliä. Spielberg ja Lucas osaavat edelleen hommansa, vaikkei käsikirjoituksen kristallikalloinen E.T.-teema ole enempää eikä vähempää kuin täydellisen pöhkö ja banaali. Pääasia on hauskanpito, vanhojen kaverien tapaaminen (ekasta elokuvasta tuttu Karen Allen) ja jo edesmenneiden ystävien (ensimmäisessä ja kolmannessa seikkailussa Marcus Brodya esittänyt Denholm Elliott) kunnioittaminen.
Nevadan Roswellista Etelä-Amerikan sademetsiin polveilevaa labyrinttijuonta voi verrata vaikka vuoristorata-ajeluun. Välillä huippaa hilpeästi vatsanpohjasta asti, mutta kaiken kaikkiaan kyyti on kovin kiltti ja nopeasti ohi.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva:Skenet
