Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Skenet arvioi: Arvoituksia arkussa
Posketon brittihuumori kukkii amerikkalaisohjaajan herkullisessa mustassa komediassa.
Frank Oz tunnetaan paitsi Jim Hensonin muppettien (Miss Piggy, Fozzie-karhu) ja Tähtien sodan Yodan äänenä myös
kyvykkäänä ohjaajana, jonka uralta löytyy yllättävän monta hauskaa täysosumaa. Steve Martin -komediat Herrasmieshuijarit (Dirty Rotten Scoundrels, 1988) ja eritoten Koukkusormi (Bowfinger, 1999) ovat Ozin tuotannon todellisia helmiä.
Arvoituksia arkussa (A Death in a Funeral, 2007) on uusi aluevaltaus Ozin uralla, sillä tällä kertaa amerikkalaistekijä on valinnut temmellyskentäkseen peribrittiläisen farssin. Elokuvan alussa valmistaudutaan hautajaisiin, jossa kaikki menee pieleen alusta pitäen. Danielin (Matthew McFadyen) isä on kuollut, mutta hautaustoimisto toimittaa siunauspaikalle väärän ruumiin. Muistopuheen pito hermostuttaa miestä, etenkin kun kadehdittavan kuuluisa kirjailijaveli Robert (Rupert Graves) saapuu Amerikasta asti maahanpanijaisiin.
Martha-serkku (Daisy Donovan) on matkalla hautajaisiin yhdessä poikaystävänsä Simonin (Alan Tudyk) kanssa. Kun
Simon erehtyy nappaamaan yhden tulevan lankomiehensä Troyn (Kris Marshall) tajuntaa laajentavista tabuista, sukeutuu ankaran appiukon kohtaamisesta silkka painajainen. Hyvin ei mene myöskään Howardilla (Andy Nyman), joka joutuu kärsimään sekä pyörätuoliin sidotun Alfie-sedän tempauksista että Marthan perään haikailevan Justinin (Ewen Bremner) piittaamattomuudesta.
Surujuhlan suurin yllätys on silti tuntematon kuokkavieras (Peter Dinklage), joka uhkaa paljastaa vainajasta yhtä jos toista arveluttavaa - ellei hänelle makseta tarpeeksi. Veljekset Daniel ja Robert joutuvat miettimään, miten säästää sureva leskiäiti Sandra (Jane Asher) ja muut hautajaisvieraat kaikkien aikojen skandaalilta.
Arvoituksia arkussa alkaa hitaasti ja harkiten. Absurdiksi yltyvän hautajaisnäytelmän henkilöesittely ei vielä heruta röhönauruja, vaan se tyytyy lataamaan odotuksia myöhempien kohtausten hervottomiin huipennuksiin. Hyvä niin. Dean Craigin käsikirjoitus seurailee englantilaisen komediaperinteen linjauksia: aluksi kuplii ainoastaan
pinnan alla, ja kun se kuuluisa mopo viimein karkaa herkullisesti alta, pysyvät pelurien naamat tiukasti peruslukemilla. Tällaisen huumorin tekijänä on kunnostautunut mm. Monty Python -koomikkoryhmän verraton
hujoppi, John Cleese.
Tempo kiihtyy, mitä lähemmäs loppukliimaksia päästään. Laajasta hahmogalleriasta huolimatta Ozin paketti pysyy
yllättävän hyvin kasassa, ja lähes jokainen mukanaolija saa oman verrattoman tilaisuutensa. Parhaat koomiset oivallukset yllyttävät katsojan suorastaan ulvomaan naurusta. Alan Tudykin hallusinoivan vävyn ohella joukosta erottuu Matthew McFadyenin Daniel, loistavan hillitty hahmo, jonka ympärille katastrofaaliseksi eskaloituva tilanne viime kädessä tiivistyy.
Arvoituksia arkussa on koominen aikuisten ooppera, jossa ehta annos Alec Guinnessia ja Peter Sellersiä yhtyy ripaukseen altmanilaista ensemble-henkeä. Täysin omaperäiseksi Ozin ja kumppaneiden sekoilua ei siis voi luonnehtia, mutta siitä viis - tämä mustan huumorin makupala tarjoillaan raikkaasti ja pettämättömällä ammattitaidolla.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva:Skenet
