Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Skenet arvioi: Tummien perhosten koti
Leena Landerin kiitetyn romaanin filmatisointi ei hyvästä yrityksestä huolimatta onnistu koskettamaan toivotulla tavalla.
Ensi-ilta 11.1.2008
Tummien perhosten koti -romaani ilmestyi 1991. Leena Landerin poikakotikuvaus sai kriitikoilta heti kiittävän vastaanoton. Sittemmin teos on löytänyt myös kansainvälisen lukijakunnan, onhan se käännetty jo peräti 15 kielelle. Myös Hollywood kiinnostui romaanista – kirjan elokuvaoikeudet myytiin rapakon taakse saman tien. Markus Selinin luotsaama Solar Films hankki oikeudet sievoisella summalla takaisin kotimaan kamaralle kymmenen vuotta myöhemmin.
Viikonvaihteen ensi-illan jälkeen saadaan jo osviittaa siitä, tuleeko aikaisemmin etupäässä viihteellisiin ihmissuhde- ja action-pläjäyksiin keskittyneen Selinin vakavampi satsaus kantamaan toivottua taloudellista hedelmää. Puhtaasti elokuvallisin kriteerein arvioituna Dome Karukosken ohjaama lopputulos ei täysin vakuuta, jos kohta elokuva antaa myös aihetta kiitokseen.
Tummien perhosten koti on tarina Juhanista (Niilo Syväoja), joka epäonnisten sijaisperhe- ja laitoskeikkojen jälkeen löytää itsensä Saaren poikakodista. Muusta yhteiskunnasta eristetty Saari on kokonaan oma valtakuntansa, jonka itsevaltiaana häärää laitoksen ankara mutta reilu johtaja Harjula (Tommi Korpela). Juhanin ja seitsemän muun sopeutumattoman kollin lisäksi Saaressa asuvat myös Harjulan vaimo (Kristiina Halttu), kaksi tytärtä (Marjut Maristo ja Edit Viljamaa) ja taloudenhoitaja (Kati Outinen).
Alkuvaikeuksien jälkeen Juhani löytää oman paikkansa elämän nurkkaan ajamien poikien porukasta. Samalla hän käy läpi omaa lapsuuden perhetragediaansa, jonka ahdistavaa mysteeriä nuorukainen yrittää mielessään ratkoa.
Mainion Tyttö sinä olet tähti -elokuvan ohjannut Karukoski on joutuisa tarinankertoja, joka ei unohdu itsetarkoituksellisesti möyrimään ihmismielen synkeissä pohjamudissa. Raskaimmissakin kohtauksissa on koko ajan läsnä hirtehinen sivujuonne, joka ei tosin tee elokuvan teemoista yhtään helpommin sulavia, päinvastoin. Vaikutelmaa tukee Pertti Sveholmin kylmäävän komea roolisuoritus Juhanin lipevänä alkoholisti-isänä.
Tummien perhosten kodin ytimessä on Juhanin lapsuuden karmea käännekohta, jota tuon tuosta raotetaan tyyliteltyjen takaumajaksojen kautta. Juuri nämä menneisyyden välähdykset koituvat myös kokonaisuuden pahimmaksi kompastuskiveksi, sillä Juhanin sekunti sekunnilta täydentyvä muistipalapeli maistuu vain ja ainoastaan kliseiseltä Saaren muuten niin dynaamisen ja kiihkeän yhteiselon keskellä. Yhä uudelleen tapahtuva hyppäys kohtalokkaan yön kurimukseen alkaa ennen pitkää tuntua Hollywood-psykologisoinnilta, jonka suoraviivaisena lopputulemana on halpahintainen heureka-vapahdus.
Dome Karukoski ymmärtää, mistä suurta yleisöä puhuttelevassa elokuvakerronnassa on kysymys, sitä ei käy kieltäminen. Parhaimmillaan Tummien perhosten koti on nuorten eloisissa kohtauksissa, joissa tulevaisuus ottaa niskalenkin menneestä. Tälle teemalle ei hetkellisistä auringonpilkahduksista huolimatta anneta sen ansaitsemaa painoarvoa. Siinä missä ohjaaja ja käsikirjoittava Marko Leino keskittyvät liiallisesti Juhanin arvoitukseen, jäävät poikakollektiivin yksittäiset kohtalot harmittavasti vähemmälle huomiolle. Heihin olisi suonut keskityttävän paljon enemmän, etenkin kun nuorten miesten tulkeiksi on löydetty näin raikkaita, uusia kasvoja.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Skenet
