Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Skenet arvioi: Hallam Foe
“ David Mackenzien (Nuori Adam, 2003) ohjaama skottidraama on erikoinen kombinaatio humoristisia, romanttisia ja ennen kaikkea oidipaalisia juonenkäänteitä.”
Ensi-ilta 29.2.2008
Hallam Foe (Jamie Bell) rakastaa äitiään yli kaiken. 17-vuotiaan pojan kiintymys ei vielä sinänsä olisi hälyttävä, ellei yhtälöön liittyisi eräs huolestuttava seikka: äiti on kuollut. Hallam asuu maalla Skotlannissa yhdessä arkkitehti-isänsä (Ciáran Hinds) ja kavalaksi uskomansa äitipuolen Verityn (Claire Forlani) kanssa. Puuhun rakennetussa majassa nukkuva poika viettää kaiken aikansa naapureita kiikaroiden.
Siskon muutettua Australiaan on myös Hallamin harkittava kotoa lähtöä. Kun hän alkaa epäillä Verityä äitinsä hukkumiskuolemasta, on pojan pakko nostaa kytkintä. Nuorukainen ajelehtii Edinburghin kaduille, joilta löytyy pian uusi pakkomielle. Ohi kulkeva nuori nainen (Sophia Myles) näyttää erehdyttävästi Hallamin äidiltä.
Hallam hakeutuu samaan työpaikkaan Kateksi itsensä esittelevän hotellivirkailijan kanssa. Vapaa-aikansa hän käyttää naisen tirkistelyyn. Kun molemmat eräänä iltana päätyvät saman pubipöydän ääreen, vie Kate Hallamin luokseen romanttisille jatkoille. Sänkyyn meneminen ei silti ole erikoiselle nuorukaiselle ollenkaan yksinkertaista.
David Mackenzien (Nuori Adam, 2003) ohjaama skottidraama on erikoinen kombinaatio humoristisia, romanttisia ja ennen kaikkea oidipaalisia juonenkäänteitä. Elokuvan nimihenkilön häiriintyneiden edesottamusten seuraaminen on yhtä aikaa sekä hupaisaa että hämmentävää. Billy Elliotina (2000) hurmannut Jamie Bell säteilee traumaiseen nimihenkilöön huimaa lämpöä ja koskettavuutta. Bellin ansiosta katsomme nuorukaisen puuhia läpi sormien toivoen hänelle ainoastaan parasta.
Hallam Foe on sympaattinen pikkuelokuva, jonka vahvuus on sen ennalta arvaamattomuus. Katsoja voi yrittää päätellä, mihin suuntaan kulloinkin käännytään. Arvaus saattaa osua oikeaan, mutta todennäköisemmin ei. Mehukkaiden sivuhenkilöiden ryydittämä matka mutkittelee hämmästyksestä toiseen. Mackenzien ohjaama ja osin käsikirjoittama tarina on tummasävyinen, jopa perverssi, mutta hetkeksikään se ei menetä otettaan päähenkilön käsinkosketeltavasta traagisuudesta. Mackenzien elokuva haluaa uskoa Hallamiin luvattomista ylilyönneistä huolimatta, samoin tekee katsoja.
Hollywoodin ylituotannon keskellä on piristävää päästä näkemään omaperäistä eurooppalaista elokuva-antia. Temaattisesti Hallam Foe seurailee skottielokuvan ulkopuolisuuden kokemusta korostavaa suuntausta, jonka aikaisempiin edustajiin voi Mackenzien oman Young Adamin ohella laskea myös muun muassa Lynne Ramsayn lakonisen Morvern Callarin (2002).
Hallam Foeta katsoessa ei voi olla ajattelematta, miten helposti samoista aineksista olisi voitu tehdä myös ääriraskas tragedia. Onneksi näin ei ole päässyt käymään. Toisaalta kerronnan kepeys ajaa tarinan umpikujiin, joista ei aina löydetä uskottavaa ulospääsyä. Tämä korostuu kiusallisesti etenkin elokuvan viimeisen puolen tunnin aikana. Kakkua yritetään syödä ja säästää yhtä huonolla menestyksellä kuin aina.
Yleisvaikutelma kokonaisuudesta on kuitenkin hyvin positiivinen. Tapahtumia kehystävä jännittävä ja poikkeuksellisen mukaansatempaava indie-soundtrack kruunaa suurenmoisesti Hallam Foen omintakeisen maailman.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen / Skenet
Kuva: Skenet
