Ensi-illassa: Skenet arvioi uudet elokuvat
Skenet arvioi: Grindhouse: Death Proof
Grindhouse on Tarantinon ja Rodriguezin yritys luoda uudelleen kokonaisvaltainen b-leffakokemus feikkitrailereineen päivineen.
Elokuvaohjaajat ja sielunveljet Quentin Tarantino ja Robert Rodriguez tekevät kunniaa 1970-luvun seksistisille halpisleffoille. Nämä nopeasti ja kömpelösti kokoonkyhätyt toimintapätkät herkuttelivat hemaisevilla pimuilla, kuumilla autoilla ja väkivaltaisilla purkauksilla. Suttuisesti leikatuista ja äänitetyistä lopputuloksista puuttui usein kokonaisia kohtauksia, jos kohta niiden sensaatiohakuisissa käsikirjoituksissa ei alun perinkään ollut tolkkua.
Tarantinon Death Proof ja Rodriguezin Planet Terror saivat yhteisen ensi-illan Yhdysvalloissa maaliskuun lopulla. Kokemus oli kaikkea muuta kuin rohkaiseva: Grindhouse floppasi lippukassoilla, minkä myötä elokuvat erotettiin itsenäisiksi leffoiksi Euroopan levitystä varten. Siksi Death Proof saa Suomen ensi-iltansa nyt, mutta Planet Terror vasta 20. heinäkuuta.
Death Proof on kaksiosainen tarina arpinaamaisesta Stuntman Mikesta (Kurt Russell), joka listii kauniita naisia ¿kuolonvarmalla¿ stunt-autollaan, pääkallokuvioidulla Mustangilla. Ensimmäisessä osassa mies kohtaa hehkeän
naistrion (Sydney Poitier, Vanessa Ferlito, Jordan Ladd), joka päätyy kumoamaan shotteja Quentin Tarantinon isännöimään teksasilaisbaariin.
Jälkimmäisessä tarinassa psykopaatti kaahaa Tennesseessä, minne Kim (Tracie Thoms), Abernathy (Rosario Dawson) ja Lee (Mary Elizabeth Winstead) ovat juuri saapuneet uuden elokuvan kuvauksiin. Kolmikon seuraan liittyy uusiseelantilainen stunt-kuski Zoë (Zoë Bell), joka päättää houkutella Kimin mukaan uhkarohkeaan temppuun.
Tarantino-fanit tulevat löytämään Death Proofista paljon tuttuja elementtejä. Pilveä polttavien tyttöjen löysä läppä tuo elävästi mieleen vaikkapa John Travoltan ja Samuel L. Jacksonin pikaruokapuheet Pulp Fictionissa. Jokainen kuva on loppuun asti harkittu ja huolella kokoonpantu, myös soundtrack on jälleen kerran rautainen. Mieleenpainuvia ovat erityisesti Smithin seksikäs Baby It¿s You -versio, Joe Texin hieno The Love You Save (May Be Your Own) sekä kriittisellä hetkellä korvat huumaava Dave Dee, Dozy, Beaky, Mick and Tich -hitti Hold Tight.
Vaikka parhaat biisit kuullaan leffan alkupuolella, päästään varsinaisen actionin pariin vasta kakkostarinassa. Kuten päähenkilöiden puheista voi päätellä, nostetaan jaksossa hattua erityisesti vauhtileffoille Puhallettu 60 sekunnissa (alkuperäinen Gone in Sixty Seconds, 1974) ja Nasta laudassa (Vanishing Point, 1971), jossa keskeiseen rooliin nousi vuosimallin 1970 Dodge Challenger. Samalla mieleen ampaisevat myös muut legendaariset Dodge-leffat, selkeimmin se kaikkien aikojen kuuluisin Dodge vastaan Mustang -jännäri, Bullitt (1968). Autojen ohella myös naisissa on teksasilaista trioa enemmän eloa ja säpinää ¿ kiitos Tracie Thomsin, Rosario Dawsonin ja eritoten stunt-tähti Zoë Bellin ilakoivan sooloilun. Viimeksi mainittu on nähty jo aikaisemminkin Tarantinon elokuvassa: Bell oli Uma Thurmanin stunt-nainen Kill Billissä.
Death Proof tekee näkyväksi kaiken sen, minkä katsoja voi yhä edelleen havaita todeksi mistä tahansa 1970-luvun leffaseksploitaatiosta. Tarantinon pastissiin ajan patina on leivottu valmiiksi mukaan jokaista kuva- ja ääniraidan naarmua myöten. Efekti on toki hupaisa, mutta itsetietoisessa jäljittelyssään myös samalla jotenkin eloton. Ideassa on samaa etäännyttävyyttä kuin ajatuksessa, että ¿halpista¿ on ylipäätään lähdetty tekemään näin isolla rahalla.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa leffasta Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Outi Heiskanen
