Parasta Helsingissä

Vapaata tilaa!

Helsingissä parasta ja pahinta on meri, sanoo Suomen rakennustaiteen museon tutkimuspäällikkö Juhana Lahti, suuri veneilyn ja Itämeren ystävä.

Merenrannat ovat aarre, mutta kaupungin rajoina niitä on vaikea ylittää tai siirtää.

— Kapealle niemennokalle rakennetussa kaupungissa urbaanille meiningille ja rappioromantiikalle ei ole tahtonut löytyä tilaa, Lahti sanoo.

Hänen ilokseen useampi satama- ja teollisuusalue on viime vuosina vapautunut uuteen käyttöön. Esimerkiksi Suvilahden vanhan kaasuvoimalan sijoille on rakentunut kulttuurikeskus.
— Kaupunki kuitenkin on elämistä, ei museointia varten, sanoo rakennustaiteen museossa kesäkuussa työnsä aloittanut Lahti.

Pohjaa työlleen hän on hankkinut taidehistorian tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa. Lahti iloitsee myös siitä, että purettavilta satama- ja teollisuusalueilta on löytynyt merellistä tilaa myös uudelle asuntorakentamiselle.

— Kaupungissa tarvitaan luontoakin, mutta mieluummin puistoissa kuin talojen välissä. Tiivis rakentaminen on hyvä asia, Lahti sanoo.

Puistoja Helsingistä löytyy paljon ja kesällä lähes yhtä paljon puistoissa järjestettäviä festivaaleja, kierrätystoreja tai kulttuuritapahtumia.

— En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä kaupunki pitäisi sulkea toiminnalta vaikkapa nurmikon kulumiseen vedoten. Jos jokin maailmassa on ihmisiä varten, se on kaiketi kaupunki.

Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1900–1980 -näyttely Suomen rakennustaiteen museossa 10.6.–6.9.2009.

Juhana Lahden 5 suosikkipaikkaa Helsingissä:

”Vanhoja huviloita, lampi ja jyrkät kalliot. Rappioromantiikkaa, jota Helsingissä on aivan liian vähän.”

”Parhaimmillaan veneellä. Saarten väliset vesiväylät avaavat uuden näkökulman Suomenlinnaan.”

”Tilaa vaihtoehtokulttuurille ja hyvä meininki.” (Kaasutehtaankatu 1, Parrukatu 2).

”Helsingin hienoin uimaranta. Luonnonkaunis ja rauhallinen paikka.” (Rantapaadentie).

”Kuvataideakatemia, Heikkisen ja Komosen suunnittelema Senaatti-kiinteistöjen ja Stakesin toimitalo ja Kuudes linja -klubi. Kaupunkitilan kerroksellisuus näkyy korttelissa hienosti. Sisäpihalla on autoramppi, jonka katto on päällystetty lasinsirpaleilla.” (Kaikukatu 4, Lintulahdenkuja 4).

Teksti: Mervi Itkonen
Kuva: Wilma Hurskainen

Juttu on osa Helsingin yliopiston kansainvälisen tiedelehden HUB:in sarjaa, jossa tutkijat esittelevät suosikkikohteensa Helsingissä. Selaa ja tilaa HUB ilmaiseksi verkosta!

Kerro kommenttisi *