HUB - Helsinki University Bulletin - Parasta Helsingissä

Kaupunkilaisluonnon mäet ja hajut

Kaupungin rosot viehättävät estetiikan tutkija Petteri Kummalaa.

Kaupunkiluonto on estetiikan tutkimuksessa katveessa.
– Luonto nousi esteettisen tutkimuksen keskiöön 1960-luvun lopulta lähtien — samaan aikaan kun ympäristöliike sai jalansijaa länsimaissa, vertaa estetiikan tutkija Petteri Kummala.

— Kaupunki oli ympäristöliikkeelle luonnon antiteesi, ja kaupunkiluonto jäi esteettisenäkin ilmiönä harmaaksi alueeksi. Koskemattoman luonnon kauneus painottui.

Kummala tutkii Helsingin yliopistoon tekeillä olevassa väitöstutkimuksessaan kaupunkiluontoa esteettisenä ilmiönä ja käyttää esimerkkinään Helsingin ydinkeskustaa pohjoispuolelta rajaavaa merialuetta, Töölönlahtea.

Kaupunkiluonto on hybridi, Kummala korostaa: ei erämaata, mutta harvoin myöskään täysin ihmisen kontrollissa. Töölönlahdella esimerkiksi kansallisarkkitehtimme suunnittelemaa Finlandia-taloa ympäröivät kukkapuutarhat ovat vahvasti ihmisen määrittelemiä, kun taas lahden eteläranta on osin villiintynyttä joutomaata.

Tutkimustaan Kummala tekee esimerkiksi juuri pohjoisrannan kallioilla, istuskellen Linnunlaulun kahvilassa ja kirjaamalla aistihavaintojaan paperille ja kameransa digikortille.
– Korkea mäki hidastaa kävelyrytmin Linnunlaulun vanhojen puuhuviloiden kohdalla. Siinä tulee katsottua ylös, katsottua huviloita. Ylimmältä kohdalta aukeavat mielettömät näkymät Töölönlahdelle. Sitä ei ole suunniteltu, mutta se toimii todella hyvin.
– Suunnittelijoiden pitäisi uskaltaa toisaalta tehdä vahvasti artefaktuualista luontoa, toisaalta jättää suunnittelematta, Kummala sanoo.

Helsingissä kaupunkiluontoa on paljon moneen eurooppalaiseen kaupunkiin verrattuna.
– Keskuspuisto on sellaista villiä luontoa, jota ei esimerkiksi koko Brittein saarilla juuri ole. Siellä luonto käsitetään ihmisen määrittämänä maalaismaisemana.

Vaikka Helsinki on suomalaiseksikin kaupungiksi nuori, Kummala kehuu kerrostumien näkyvän hyvin. Eri kaupunginosille on kehittynyt vahvasti omanlaisensa luonteet.

Petteri Kummalan 5 lempipaikkaa Helsingissä:

"Vuodenajat aistii täällä vahvasti. Kesällä tuoksuu leikattu nurmikko, syksyllä mädäntyvä maa ja lehdet. Talvella voi kävellä jäällä."

"Vanha satamaratakuilu on arpi Itämeren tyttären poskessa, outo paikka, jossa pummit nukkuvat koijissaan. Kun se nyt kunnostetaan kevyen liikenteen väyläksi, 'Baanaksi', pelkään että, tägit, graffitit ja muu dekadentti historia puunataan pois. Onneksi ainakin sillanaluset tulevat säilymään robustina."

"Carl Ludvig Engelin suunnittelemassa nelikulmaisessa osassa on pyhän tilan fiilis. Henkevyys sopii kirjastolle. Gustaf Nyströmin suunnittelema Rotunda on elegantti lisä Engelin rakennukseen."

”Käyn nykyään erittäin harvoin ulkona, mutta silloin kun käyn, tulen yleensä tänne. Pidän paikan musiikista ja tunnelmasta.”

"Graduni käsitteli suomalaista arkkitehtuuria 2000-luvun vaihteessa. Tein Kiasmasta epilogin graduuni, koska Kiasma on aivan erilainen rakennus, vastaesimerkki. Sen piirsi yhdysvaltalainen Steven Holl. Edustava esimerkki suomalaisesta 2000-luvun arkkitehtuurista, Sanomatalo, löytyy kuitenkin heti Kiasman naapurista."

Teksti: Antti Kivimäki
Kuva: Veikko Somerpuro

Juttu on osa Helsingin yliopiston kansainvälisen tiedelehden HUB:in sarjaa, jossa tutkijat esittelevät suosikkikohteensa Helsingissä. Selaa ja tilaa HUB ilmaiseksi verkosta!

Kommenttisi *

Etunimi *

Sukunimi *

Email *