Helsingin yliopisto - tiedeuutinen

Hanki joka kantaa poron

Kielen runsaat talviseen luontoon ja säähän liittyvät ilmaukset kertovat talven omakohtaisesta tuntemisesta.

Vk 48/ 2007

– Kaamosajan pilvinen sää, jolloin riekkoja on mahdoton pyytää, sillä varjoja ei erota hämäryyttä ja valkoisuutta vasten, suomentaa Anna Idström inarinsaamen kiämádâh-sanan.

Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisella laitoksella työskentelevän Idströmin mukaan talvi ja sen ankaruus näkyvät uhanalaisessa kielessä monin tavoin. Inarinsaamelaisilla on kymmeniä ellei satoja talvea kuvaavia sanoja, joille ei löydy suomen kielestä suoraa vastinetta.

– Ilmaukset liittyvät yleensä poronhoitoon tai siihen, miten talvella pystyy liikkumaan. On eri sanat vaikkapa sellaisella lumelle, joka kantaa poron; sellaiselle, joka kantaa ihmisen; ja sellaiselle, joka ei kanna mitään.

Idströmin mukaan talviaiheiset sanat ovat syntyneet tarpeesta. Hän painottaa, että saamelaiskulttuurissa luontoa ei ole perinteisesti ajateltu kauniina katsottavana maisemana. Luonto on ollut elämänehto, se on tarjonnut ravintoa ja suojaa.

– Asioille, joista ei ole ollut tarvetta puhua, ei löydy sanoja.
Kielen runsaat talviseen luontoon ja säähän liittyvät ilmaukset kertovat talven omakohtaisesta tuntemisesta. Talvi merkitsi saamelaisille pitkään arjen rytmittämistä säiden ja valoisuuden mukaan. Keli määräsi, mitä tehdään ja mitä ei.

Saamelaisten elämän etääntyminen luonnosta on vaikuttanut inarinsaamen talviaiheiseen sanastoon. Luonto- ja sääilmaukset ovat harventuneet. Tilalle on tullut uudissanoja suomesta.

Nykyisin inarinsaamea puhuu äidinkielenään noin 300 henkeä, joista suurin osa on vanhuksia. Arvioiden mukaan kieltä äidinkielenään puhuvia ei ole koskaan ollut tuhatta henkeä enempää.

Anna Idström valmistelee väitöskirjaa inarinsaamen käsitemetaforista ja piti aiheesta luennon Helsingin yliopiston talvitutkimuksen päivillä Viikissä 23.11.

Linkit:

Tiede ja tutkimus Helsingin yliopiston verkkosivuilla

Teskti: Anu Vallinkoski
Kuva: Digital Photo DTP Oy