Opiskeltavat aineet - Folkloristiikka

Tehostekuva

Folkloristiikan tutkimuskohde on henkinen kansankulttuuri. Historiallisesti tutkimuksen painopiste on ollut esiteollisen Suomen ilmaisutraditioissa, joiden tutkimus on perustunut laajojen arkistoaineistojen analyysiin. Keskeisiä tutkimuskohteita ovat yhä kalevalamittainen runous, kansansadut ja -tarinat, kansanlääkintä, rituaalit, tapaperinne, kansanusko ja mytologia. Klassisten folkloren lajien ja niihin liittyvien kirjallisten teosten, kuten Kalevalan ja muiden eeposten tutkimus perustuu vahvaan vertailevaan tutkimustraditioon, jota uudistetaan mm. kontekstualistisen folkloristiikan, narratologian ja lingvistisen antropologian vaikutteilla. Perinteen tuottamiseen ja välittymiseen kohdistuu vahva teoreettinen kiinnostus.

Folkloristiikan teoriapohja on avoin monitieteellisyydelle. Muistitieto, suullinen historia, suullinen runous eri medioissa, elämäkerta-aineistot sekä historia- ja perinnepolitiikka ja kulttuuriperinnön tuottaminen ovat nykyfolkloristiikan tärkeitä tutkimuskohteita, joissa avautuu mahdollisuuksia yhteistyöhön muiden tutkimusalojen kanssa. Folkloristisen tutkimuksen yhtenä erityispiirteenä on pitkä aikajänne: esihistoriallisten kerrostumien ja varhaisten pyyntikulttuurien ilmiöistä päivittäin muuntuviin verkkoyhteisöihin. Nykykulttuurin ilmiöt, kuten populaari- ja mediakulttuuri, internet, lasten ja nuorten perinne, ovat vahvasti edustettuina. Folkloristit tutkivat ja dokumentoivat nyky-yhteiskunnan yhä monimuotoisempia yhteisöjä ja kulttuurimuotoja Suomessa, ulkomailla ja virtuaalisessa ympäristössä.

Tutkimuskohteesta riippumatta folkloristien huomio kiinnittyy kommunikaatiomuotojen historiaan, pitkän keston jatkuvuuksiin ja toisaalta yksilöiden luovuuteen, joka saattaa tuottaa nopeitakin muutoksia. Muutoksen ja jatkuvuuden kysymykset ovat erityisen tärkeitä, kun tutkitaan suomalaisen kulttuurin nopeaa modernisaatiota. Kulttuurisia muutoksia ja murroksia kartoittava folkloristiikka painottaa suullisten ja kirjallisten kommunikaatiomuotojen vuorovaikutusta.

Vaikka oppiaineen juuret ovat nationalismissa ja kansallisromantiikassa, on folkloristiikan tutkimus kansainvälistä sekä teoreettisesti ja metodisesti ajantasaista. Helsingin yliopiston folkloristit jatkavat suomalaisten tutkimusmatkailijoiden etnografista perinnettä kenttätöissä Suomessa, suomalaisugrilaisten kansojen parissa, Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa. Helsingin yliopiston folkloristiikka on voimakkaasti verkostoitunut sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Folkloristiikan verkkosivut