Yhteystiedot

Englantilainen filologia kuuluu nykykielten laitokseen.

PL 24 (Unioninkatu 40 B, 6. krs)
00014 Helsingin yliopisto

Tietoa oppiaineesta > Englannin kielen laitos vuosien saatossa

[O]ikeastaan ei ole mitään historiaa, on vain elämäkertoja.
– R. W. Emerson (suom. J. A. Hollo)

lindelofEnsimmäinen englantilaisen filologian professori oli vuonna 1921 virkaan nimitetty Uno Lindelöf (1868–1944). Yliopistossa opetettiin englantia kuitenkin jo aikaisemmin — Lindelöf toimi ylimääräisenä professorina vuosina 1907–1921, ja ensimmäinen englannin kielen lehtori, John Wellmer, nimitettiin virkaan jo vuonna 1831. 1900-luvun alkupuoliskolla lehtorina vaikutti kuuluisa Shakespeare-tutkija John Dover Wilson.

Uno Lindelöfin erikoisalaa oli Northumbrian murre, ja hänen tutkimuksensa on osin edelleen lähdekäytössä. Ajan kielenkäytön hengestä kertoo paljon se, että Lindelöf kirjoitti kuuluisan englannin kielen historiansa saksaksi. Sen kääntämistä englanniksi ei pidetty tarpeellisena, vaikka sitä käytettiin vuosikymmeniä englantilaisen filologian oppikirjana (katso kohta Tutkintovaatimukset 1939).

reuterLindelöf jäi eläkkeelle vuonna 1938. Häntä seurannut renesanssiajan kielen ja kirjallisuuden tutkija Ole Reuter (1906–2003) piti professuuria kolme vuosikymmentä, joista ensimmäiset kaksi laitoksen ainoana kokoaikaisena professorina. 1950-luvulla uusia opiskelijoita hyväksyttiin vuosittain noin 400, vaikka laitoksen henkilökunnan määrä oli puolet nykyisestä!

mustanojaVuonna 1961 englantilaiseen filologiaan perustettiin toinen varsinainen professuuri, johon nimitettiin Tauno F. Mustanoja (1912–1996). Hänen tutkimuksistaan Middle English Syntax on edelleen paras ja käytetyin lähdeteos englannin kielen rakenteesta 1100-luvulta 1400-luvulle (Middle English).

Lindelöfin, Reuterin ja Mustanojan perinnettä jatkoivat ja monipuolistivat Reuterin seuraaja Auvo Kurvinen (1916–1979), sekä myöhemmin hänen seuraajansa Saara Nevanlinna, joka oli aktiivinen keskiaikaisten käsikirjoitusten editoija. Ossi Ihalainen (1941–1993) seurasi Saara Nevanlinnaa vuonna 1985 ja hoiti professuuria ennenaikaiseen kuolemaansa asti.

Matti Rissanen nimitettiin Mustanojan seuraajaksi vuonna 1977 ja rissanen Terttu Nevalainen Ihalaisen paikalle vuonna 1997. 1980-luvulla Matti Rissanen, Ossi Ihalainen ja muut lingvistiikasta ja englannin kielen historiasta kiinnostuneet laitoksen tutkijat aloittivat laajan tutkimusprojektin, jonka tarkoitus oli julkaista jäsennelty kokoelma englanninkielisiä historiallisia sekä murretekstejä elektronisessa muodossa. Projektin ensimmäinen tuotos, The Helsinki Corpus of English Texts, julkaistiin vuonna 1991, ja se profiloi laitoksen nopeasti ympäri maailmaa.

Opetushenkilökunnan määrä kasvoi tasaisesti 1970-luvun alkuvuosiin asti, jolloin laitoksella opetti 14 lehtoria. Tuhannet englantilaisen filologian opiskelijat muistavat lämmöllä 1950-luvulta 1980-luvulle tai aina 1990-luvun puoliväliin saakka luennoineita Kingsley Hartia (1923–1995), Tim Andrewsia, Diana Websteriä, Lotte Trouppia ja James Johnsonia. Heidän lisäkseen myös useat muut lehtorit ovat osallistuneet englannin kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin tutuksi tekemiseen Suomessa toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä.

Englantilainen filologia on suosittu pääaine. Valmistuneet työllistyvät opettajiksi ja muille aloille sekä Suomessa että ulkomailla.

Tutkimuksen painopiste on muuttunut ja laajentunut vuosien saatossa. Tutkimuksen kärjen muodostaa Englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikkö (VARIENG). Tutkimusyksikössä toimii jäseniä Helsingin ja Jyväskylän yliopistoista ja se on ollut Suomen Akatemian, opetusministeriön ja yliopiston rahoittama huippuyksikkö vuodet 2000–2013. Nykyisin myös lehtorit voivat osallistua tutkimukseen, sillä vuodesta 1998 tutkimukseen käytetty aika on voitu sisällyttää heidän virkatyöhönsä. Tämä on huomattavasti lisännyt laitoksen tuottaman tutkimuksen määrää erityisesti kirjallisuudentutkimuksen sekä käännöstieteiden ja kontrastiivisen kielentutkimuksen saroilla.

Laitoksemme avoin, epämuodollinen ilmapiiri on varmasti osaltaan kansainvälisen henkilökuntamme sekä vierailevien tutkijoidemme ansiota.


Helsingin yliopiston englannin kielen laitos, romaanisten kielten laitos, saksalainen laitos, slavistiikan ja baltologian laitos ja yleisen kielitieteen laitos yhdistyivät 1.1.2010 nykykielten laitokseksi.