Tyttöjen ja poikien väliset erot

Tyttöjen ja poikien väliset koulumenestyserot ovat olleet keskeinen aihe peruskoulusta puhuttaessa jo vuosikymmeniä. Niin opettajien kokemus kuin tutkimus toisensa jälkeen ovat osoittaneet, että tytöt suhtautuvat koulutyöhönsä keskimäärin poikia myönteisemmin ja tämä – tai heidän paremmat suorituksensa – palkitaan paremmin todistusarvosanoin.

Tytöt menestyvät koulussa keskimäärin paremmin

Opetushallituksen ainekohtaisissa arvioinneissa on kuitenkin käynyt ilmi, että verrattuna oppilaiden arviointikokeessa osoittamaan osaamiseen tytöt saavat matematiikassa suhteellisesti parempia arvosanoja kuin pojat, kun taas tilanne on päinvastainen äidinkielessä. Tästä huolimatta sukupuoliero oppilaiden äidinkielen arvosanoissa on erityisen suuri, ja vaikka suomalaispoikien lukutaito on PISA-tutkimuksissa huipputasoa, tyttöjen ja poikien välinen ero on Islannin ohella tutkimuksiin osallistuneiden maiden suurin. Erot eivät kuitenkaan ole kategorisia, vaan valtaosa tytöistä ja pojista menestyy koulussa yhtä hyvin.

Myös Koulutuksen arviointikeskuksen oppimaan oppimisen arvioinneissa esiintyy sukupuoliero useissa mitatuissa ominaisuuksissa – myös silloin, kun tarkastelun ulkopuolelle jätetään yleensä poikavoittoiset erityisluokat. Kuviossa 1 on osoitettu ”normaaliluokkien” tyttöjen ja poikien välinen ero koulumenestyksessä (vaaka-akseli, yhteisvalintakeskiarvo) ja testin osaamistehtävissä (pystyakseli, ratkaisuprosenttien keskiarvo). Tytöt ovat osoittaneet keskimäärin parempaa osaamista kuin pojat myös oppimaanoppimistestin tehtävissä, mutta kouluarvosanoissa ero on huomattavasti pienempi. Näyttää siltä, että poikien joukossa on selvästi enemmän oppilaita, joiden koulumenestys ei vastaa heidän senhetkistä osaamispotentiaaliaan.

img_1 Kuvio 1. Tyttöjen ja poikien koulumenestys ja testiosaaminen 9. luokalla (n = 1 900).

Testiosaamisessa ero perustuu erityisesti luetun ymmärtämiseen, mutta myös matemaattisen ajattelun ja päättelytaidon sanallisissa tehtävissä on tilastollisesti merkitsevä ero. Tyttöjen ja poikien suhteellisessa osuudessa on ero kaikilla osaamistasoilla, mutta erityisen selvä on poikien yliedustus heikoimmin osaavien oppilaiden ryhmässä. Missä määrin on kyse todellisesta heikosta osaamisesta ja missä määrin monen pojan haluttomuudesta sitoutua koulun tavoitteisiin – tai edes annettuihin testitehtäviin – on kysymys, joka jatkuvasti väistää tutkijan otteen.

Tyttöjen ja poikien asenne-erot

Eräs selitys sille, että tyttöjen ja poikien välinen ero on selvästi suurempi koulumenestyksessä kuin sen taustalla olevissa päättely- ja ajattelutaidoissa, löytyy oppimaan oppimisen arviointiin sisältyvistä asenne- ja uskomusmittauksista. Vaikka oppimista tukevat asenteet ovat sekä tytöillä että pojilla suhteellisen vahvoja ja oppimista haittaavat asenteet suhteellisen heikkoja (ensin mainittujen keskiarvo mittarilla 1–7 on 4.88, jälkimmäisten 3.42), on niissä selvä sukupuoliero siten, että oppimista tukevat asenteet ovat vahvempia tytöillä (4.99 vs. 4,75) ja oppimista haittaavat asenteet vahvempia pojilla (3.33 vs. 3.52). Molempien asenneryhmien sisällä on lisäksi yksittäisiä asenteita, jotka ovat tyypillisempiä tytöille tai pojille.

Koulutyöhön ja oppimiseen liittyvien uskomusten ja asenteiden suhde oppilaiden koulumenestykseen ja testiosaamiseen on esitetty kuviossa 2. Mitatut ominaisuudet on järjestetty sen mukaan, kuinka voimakas on niiden yhteys oppilaiden koulumenestykseen (ka = keskiarvo, sininen viiva). Suurin osa mitatuista asenteista on sellaisia, joiden yhteys koulumenestykseen on positiivinen. Oppimisen kannalta vähintään yhtä tärkeitä ovat kuitenkin ne uskomukset, joiden suhde koulumenestykseen on vahvasti negatiivinen. Jälkimmäisten kehitykseen puuttuminen on siis yhtä tärkeää kuin ensin mainittujen tukeminen ja vahvistaminen.

Näyttää lisäksi olevan niin, että kun poikien kohdalla nimenomaan koulutyötä tukevien uskomusten voimakkuus erottaa paremmin menestyvät heikommista, tytöillä kriittiseen asemaan nousevat koulutyötä haittaavat uskomukset. Oppilaiden omaa osaamista koskevissa uskomuksissa pojille on ominaista usko omiin matemaattisiin kykyihin ja hyvä yleinen itsetunto, kun taas tytöt uskovat poikia vahvemmin itseensä kirjoittajina ja lukijoina. Sen sijaan tutkittujen yhdeksäsluokkalaisten näkemyksessä omasta yleisestä kyvykkyydestä tai ajattelutaidosta ei ollut sukupuolieroa.

Kuvio 2. Oppilaiden asenteiden ja uskomusten suhde koulumenestykseen ja testiosaamiseen 9. luokalla (n = 1 900).

Koulua kehitettäessä olisi tärkeää pohtia keinoja tai ehtoja, joilla koulu saisi pojat ja tytöt yhtä lailla hyväksymään koulun ja oppimisen vaatimukset. Tutkimukset eivät tue näkemystä sukupuolierosta yksilöiden kognitiivisissa kyvyissä, joskin on ilmeistä, että pojat ovat yliedustettuja sekä parhaiten että heikoiten menestyvien ryhmässä.

Julkaisu

Tietoa sukupuolen ja koulutuksen yhteyksistä tarjoaa Euroopan Komission uunituore julkaisu Gender Differences in Educational Outcomes: Study of the Measures Taken and the Current Situation in Europe.