Arvioinnin tuloksia

Lukuun ottamatta valtakunnallisia tutkimuksia vuosina 1996–2003, oppimaan oppimisen arvioinnit ovat yleensä olleet yksittäisten kuntien tai koulujen tilaamia. Yhteensä niistä on kertynyt suuri määrä tietoa suomalaisesta koulusta, ja erityisesti pääkaupunkiseudun koulujen erityispiirteistä. Osin on havaittu samoja ilmiöitä, jotka toistuvat myös Opetushallituksen ainekohtaisissa arvioinneissa: tyttöjen ja poikien väliset osaamis-, koulumenestys- ja asenne-erot, oppilaiden kotitaustaan liittyvät erot, koulujen väliset erot, sekä alueelliset ja kuntatyyppiin liittyvät erot.

Opetushallituksen arvioinnit perustuvat valtakunnallisiin otoksiin, joihin on valittu kustakin koulusta tietty määrä oppilaita. Tuloksena on kuva koko maan tilanteesta sekä läänien, kuntatyyppien ja koulujen välisistä eroista. Keskeistä on myös mahdollisuus tarkastella oppilaiden arviointiosaamisen suhdetta heidän arvosanoihinsa kyseisessä oppiaineessa. Tulokset ovat osoittaneet, että tässä ilmenee eroja sekä koulujen että tyttöjen ja poikien välillä. 

Systemaattisia koulujen ja luokkien välisiä eroja

Oppimaan oppimisen arviointiin ovat osallistuneet 1990-luvun ensimmäisiä valtakunnallisia arviointeja lukuun ottamatta kustakin koulusta kaikki saman luokkatason oppilaat. Näin voidaan saada tarkempia tuloksia sekä kuntakohtaisista koulujen välisistä eroista että koulukohtaisista luokkien välisistä eroista. Keskeinen löytö ainakin pääkaupunkiseudulla on se, että koulujen välisten erojen lisäksi oppilaskohtainen vaihtelu näkyy tuloksissa systemaattisina luokkien välisinä eroina. Erot näkyvät jo alaluokilla, mutta kasvavat selvästi oppilaiden siirtyessä ylemmille luokille.

Osa koulujen välisistä eroista kuvastaa pääkaupunkiseudun kasvavaa sosiaalista eriytymistä, mutta on ilmeistä, että eroja luo myös vapaan kouluvalinnan käytäntö. Alaluokilla luokkien väliset erot ovat useimmiten seurausta A-kielivalinnasta ja musiikkiluokille hakeutumisesta eivätkä koske kuin osaa kouluista. Yläluokilla eroja ilmenee lähes kaikissa pääkaupunkiseudun kouluissa, mikä johtuu painotetuista luokista, joiden oppilaat valitaan usein erillisen kokeen tai näytön perusteella. Näille luokille kertyy keskimääräistä paremmin menestyviä oppilaita, ja painotusten luonteen vuoksi tyttöjen osuus luokissa on usein huomattavan suuri.

Kotitausta ja sukupuoli vaikuttavat toisen asteen koulutusvalintaan

Peruskoulu-uudistuksen keskeinen tavoite oli turvata oppilaille samat koulutusmahdollisuudet kotitaustasta riippumatta. Kuten PISA-tulokset osoittavat, suomalainen peruskoulu näyttää onnistuneen tässä varsin hyvin.

Tilanne on kuitenkin toinen, kun tarkastellaan nuorten toisen asteen koulutusvalintaa. Kotitausta selittää sitä selvästi sekä itsenäisenä tekijänä että oppilaiden aiemman koulumenestyksen välityksellä. Oppimaan oppimisen arvioinnin osana toteutettu pitkittäistutkimus paljastaa, että nämäkin erot ovat nähtävissä oppilaiden osaamisessa ja koulua koskevissa asenteissa jo aiemmin. Näyttää lisäksi siltä, että luokkien väliset erot peruskoulun viimeisinä vuosina voimistavat oppilaiden kotitaustaan liittyvien erojen heijastumista myöhempiin koulutusvalintoihin. Tämä pätee erityisesti poikiin, joita tarjolla olevat painotukset alkaen alaluokkien musiikista ja harvinaisemmista A-kielistä – tai koko painotetun luokan valinta – näyttävät houkuttavan vähemmän kuin tyttöjä.

Ammatillisen koulutuksen suosio on kasvanut viime vuosina, mikä on sinänsä positiivista. Uhkana on se, että etenkin heikommista sosiaalisista lähtökohdista ponnistaville pojille on tarjolla entistä vähemmän koulutuspaikkoja, koska peruskoulussa paremmin menestyvät tytöt täyttävät myös monet aiemmin pojille avoinna olleet ammattikoulutuspaikat.        

Poikia hyödyttää oppimismyönteisyys, tyttöjä haitallisten uskomusten vähyys
 
Kun tarkastellaan oppimaan oppimisen ydintä, osaamisen ja sen käyttöä ohjaavien uskomusten suhdetta, päästään pelkkiä oppisaavutuksia syvällisemmin tulkitsemaan oppilaiden käyttäytymistä ja oppimisprosessia. Kuvasta tulee vielä antoisampi, kun testiosaamista ja uskomuksia tarkastellaan suhteessa koulumenestykseen eli siihen, miten oppilaat käyttävät tietojaan ja taitojaan koulun tarjoamissa oppimistilanteissa. Oppilaiden tunneilla osoittamaa oppimista tai suhtautumista koulutyöhön ei ulkopuolisen arvioinnin yhteydessä voida suoraan tarkkailla, joten tyydytään vertaamaan oppilaiden testiosaamista ja asenteita heidän koulumenestykseensä.

Yksittäisistä oppiaineista suhteellisen riippumaton testiosaaminen – ajattelutaito – selittää yhdeksäsluokkalaisilla kolmen keskeisen lukuaineen (äidinkieli, matematiikka, A1-kieli) keskiarvossa esiintyvästä vaihtelusta noin 40 %, ja mitatut asennetekijät noin 25 %. Koulu-uran edetessä oppimismyönteisten asenteiden merkitys kasvaa pojilla erojen selittäjänä, kun taas tytöillä eroja selittää paremminkin haitallisten uskomusten määrä tai voimakkuus.

Lue lisää Koulutuksen arviointikeskuksen tutkimustuloksia eri kouluasteilta kohdasta

Oppimaan oppiminen.