Arviointia vuodesta 1996

Arviointikeskuksen perustaminen

Opetushallitus esitti arviointistrategiassaan vuonna 1995, että koulutuksen vaikuttavuutta arvioitaessa on tarkasteltava paitsi oppiaineosaamista myös muita koulun tuottamia valmiuksia. Nämä valmiudet auttavat menestymään eri oppiaineissa ja ennakoivat itsensä kehittämistä muodollisen koulutuksen jälkeenkin. Oppiainetietojen ja -taitojen ohella ne turvaavat peruskoulunsa päättäville nuorille elinikäisen oppimisen eväät muuttuvassa maailmassa.

Opetushallituksen opetusneuvos Ritva Jakku-Sihvonen ja Helsingin kaupungin Opetusviraston linjajohtaja Paula Sermilä kutsuivat Jarkko Hautamäen, Patrik Scheininin ja Markku Niemivirran kokoukseen, jossa päätettiin kehittää oppimaan oppimisen arviointimenetelmä. Opetushallituksen tilauksesta Helsingin yliopiston tutkijaryhmä ryhtyi professori Jarkko Hautamäen johdolla laatimaan oppimaan oppimisen suomalaista viitekehystä ja siihen perustuvaa testimuotoista tutkimusmenetelmää. Koulutuksen arviointikeskus perustettiin vuonna 1996 kasvatustieteelliseen tiedekuntaan tätä tehtävää varten.  Mukana olivat perustamisvaiheessa Pekka Arinen, Airi Hautamäki, Jarkko Hautamäki, Sirkku Kupiainen, Markku Niemivirta ja Patrik Scheinin. Näin lähtivät kehittymään oppimaan oppimisen teoria, arviointikehys ja arviointivälineet sekä isojen aineistojen käsittelyn tietotaito.

Taustalla olivat Euroopan unionin koulutuksen arvioinnin (European Network of Policy Makers for the Evaluation of Educational Systems) kehittämistavoitteet sekä Opetushallituksen silloinen koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli (1995), jossa ennakoitiin EU-kehitystä ja suomalaisen koululainsäädännön muutoksia.  Samaan kokonaisuuteen liittyy OECD:n PISA-ohjelma (Programme for International Student Assessment) erityisesti metakognition ja ongelmanratkaisun osalta (www.pisa.oecd.org). Ks. myös Arviointia – miksi?

Tutkijaryhmän tavoitteet ja testin kokeilu Helsingissä

Ryhtyessään laatimaan teoreettista viitekehystä ja tehtäväsarjaa oppimaan oppimisen arvioimiseksi tutkijaryhmällä oli neljä tavoitetta:

1. laatia eri ikäryhmien oppimaanoppimistaitojen arviointiin soveltuva tehtäväsarja, joka perustuisi parhaaseen saatavilla olevaan tietoon oppimisen kognitiivisista ja affektiivisista ehdoista
2. kartoittaa kehitetyn testin avulla 6.- ja 9.-luokkalaisten sekä toisen asteen opiskelijoiden oppimaanoppimistaitoja ja niissä esiintyvää vaihtelua
3. luoda kuva oppimaanoppimistaitojen ikätyypillisestä kehityksestä ala-asteen lopulta toisen asteen loppuun
4. tarjota teoreettisesti perusteltua tietoa koulussa oppimiseen vaikuttavista tekijöistä sekä siitä, missä määrin ja miten suomalainen koulu tällä hetkellä tukee oppilaiden oppimaanoppimistaitojen kehittymistä.

Teoreettisen pohjatyön jälkeen ensimmäinen tavoite konkretisoitui tehtäväsarjana, joka soveltui aineistonkeruuseen kouluissa opettajan johdolla. Sarja koostui osaamistehtävistä sekä asenteita ja uskomuksia luotaavista kysymyksistä. Menetelmää koekäytettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Sitä kokeiltiin ensimmäisen kerran viidellä helsinkiläisellä ala-asteella keväällä 1996 (ks. OPM:n julkaisut (Hautamäki ym. 1997). Samalla luotiin tapa välittää arviointitietoa selkeänä ja käytännönläheisenä raporttina mukana olleille kouluille ja arvioinnin tilaajalle.

Tulosten raportointi

Tavoitteiden mukaisesti raportissa ei vain esitelty arviointituloksia, vaan ne yhdistettiin oppilaiden koulumenestystä koskeviin tietoihin oppilas-, luokka- ja koulutasolla. Näin saatettiin tuoda aiempaa tarkemmin esiin koulujen välisten erojen syitä ja eri tekijöiden yhteyksiä. Virallisen raportin lisäksi arviointituloksia ja oppimaan oppimisen teoriataustaa esiteltiin mukana olleiden koulujen opettajille erillisessä tilaisuudessa. Tämä osoittautui jatkossakin tärkeäksi tavaksi saada arviointitietoa mukaan elävään keskusteluun koulun kehittämisestä.

Valtakunnalliset arvioinnit

Testin viimeistelyn jälkeen toteutettiin viisi valtakunnallista oppimaan oppimisen arviointitutkimusta:

• 6. luokilla vuosina 1996 ja 2003
• 9. luokilla 1997 ja 2001
• lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten toisella vuosikurssilla 2000.

Tulokset on julkaistu Opetushallituksen julkaisusarjassa Hautamäki ym., 1999; 2000; 2002; 2003; 2005. Lue tuloksista yleisesti kohdasta Arvioinnin tuloksia.

Tutkimuksia kunnille

Koulutuksen arviointikeskus alkoi tarjota oppimaan oppimisen arviointia myös yksittäisille kunnille tai kouluille. Yhteistyö oli tiivistä erityisesti Helsingin kanssa, minkä ansiosta voitiin kehittää muun muassa Ensiaskeleet-seula ensiluokkalaisten oppimisvalmiuksien arviointiin. Myös ammatillisia oppilaitoksia arvioitiin useaan otteeseen.

Valtakunnallisten tutkimusten päätyttyä kehitettiin edelleen kunnille tarjottavia arviointipalveluja ja niitä tarjottiin etenkin pääkaupunkiseudun kunnille. Näiden tutkimusten yhteydessä tuli entistä selvemmin esiin interventioiden tarve. Arviointitutkimuksella saatiin hyvä kuva kunnan tai koulun oppilaiden oppimaan oppimisen valmiuksista, jolloin tilaaja luonnollisesti kysyi, miten niitä voitaisiin parantaa. Koulutuksen arviointikeskuksessa otettiin käyttöön ajattelutaitointerventiot ja laadittiin Sosiaalisesti taitava koululainen -ohjelma edistämään oppimismyönteisten uskomusten kehittymistä koululuokissa. Interventioita kokeiltiin käytännössä ja niiden toimivuutta arvioitiin. Lupaavista tuloksistaan huolimatta ne jäivät satunnaiseen käyttöön.

EU-indikaattoria kehittämässä

Oppimaan oppimisen tutkiminen jatkui 2000-luvun alkuvuosina pääosin Suomen Akatemian rahoittamana tutkimusprojektina. Vuosituhannen vaihteessa Euroopan unionissa alettiin keskustella eurooppalaisen oppimaan oppimisen arviointimenetelmän kehittämisestä. Arviointikeskus on ollut vuodesta 1998 asti mukana EU:n koulutuspoliittisessa yhteistyössä kehittämässä tällaista mittaristoa. Suomi osallistui yhtenä kahdeksasta maasta vuonna 2008 EU-indikaattorin pilottitutkimukseen, ja arviointikeskuksen asiantuntemus on edustettuna mittariston jatkokehittämisessä.

PISA 2006

Vuonna 2004 Koulutuksen arviointikeskus sai hoidettavakseen PISA 2006 -tutkimuksen Suomen osuuden. PISA-tulokset on raportoitu opetus- ja kulttuuriministeriön kolmena julkaisuna (Arinen ja Karjalainen, 2007; Hautamäki ym., 2009; Kupiainen ym., 2009).
Lue lisää PISA-sivuilta.

Uusia välineitä koulujen laadunarviointiin

PISA:n aineistonkeruuvaiheen päätyttyä Koulutuksen arviointikeskus laajensi toimenkuvaansa ja kehitti uusia työtapoja ja arviointimenetelmiä: luokkahuonevideointia, haastattelutekniikoita, opettajien vertaisarviointia ja kehittävää arviointia. Lisäksi laadittiin uusi koulun ja opetuksen arviointimenetelmä, Koulun laatumittari, joka antaa oppimaan oppimisen arvioinnin kanssa kattavan kuvan koulun tuloksellisuudesta laajassa merkityksessä.

Arviointikeskus tänään