Pisa-viitekehyksen hyödyntäminen koulussa

Suomalaisoppilaat menestyneet PISA:ssa – siis missä?

Suomalaiskoululaisten menestys OECD:n PISA-tutkimuksissa on ehkä osasyy siihen, että PISA:n mahdollisesta annista suomalaiselle koululle on keskusteltu melko vähän. Vaikka koulutuspoliittisissa puheissa mielellään viitataan tuohon menestykseen, monelle on epäselvää, mitä PISA:ssa tarkalleen ottaen mitataan.

Näin on huolimatta siitä, että OECD:n tutkimuspolitiikkaa voidaan pitää avoimuudeltaan esimerkillisenä. OECD:n verkkosivuilta löytyvät kunkin tutkimuskerran tulosraportit teknisine liitteineen, huomattava määrä raportteja erilliskysymyksistä, kunkin tutkimuskerran painoaluetta (lukeminen, matematiikka, luonnontieteet) korostaneet viitekehykset, kokoelma eri tutkimuskerroilla käytettyjä tehtäviä ratkaisuineen sekä – oman tietokoneen kapasiteetin salliessa – kunkin tutkimuskerran aineisto vapaasti ladattavana matriisina. Salaisuudeksi jää vain se tehtäväkokonaisuus, jolla kunkin tutkimuskerran tulokset on saavutettu, koska tietyt tehtäväosuudet toimivat ankkuriosioina tulevillakin tutkimuskerroilla, jotta voidaan seurata muutosta kunkin maan oppilaiden osaamisessa.    

Suomalainen opetussuunnitelma painottaa tiedon syventämistä

Erääksi selitykseksi Suomen PISA-menestykselle on tarjottu PISA:n viitekehyksen ja tehtävien monia yhtymäkohtia suomalaisen peruskoulun tavoitteisiin ja opetussuunnitelmaan (Hautamäki ym. 2008). Yhteys ei kuitenkaan ole suora. PISA:n literacy-käsitteen avulla määritellyt kolme mitattavaa osa-aluetta eroavat selvästi siitä, miten lukemisen (äidinkielen ja kirjallisuuden), matematiikan ja luonnontieteiden tavoitteet ja sisältö nähdään suomalaisessa opetussuunnitelmassa. Lukutaidon kohdalla tilanne on jo oppiaineen sisällön laajuuden vuoksi monimutkainen. Matematiikan ja luonnontieteiden kohdalla voitaneen puhua tiede- vs. osaamisperustaisesta näkökulmaerosta.

Suomalainen tiedeperustainen opetussuunnitelma perustuu ajatukseen tietyn oppiaineen tai tieteenalan syvenevästä tuntemuksesta. PISA:n osaamispohjaisessa (competence based) näkökulmassa pääosassa on jo hankitun tiedon arviointi ja soveltaminen – siis taito. Erossa ei ole kyse viime vuosien opetussuunnitelmakeskustelussa esiin nostetusta tiede- vs. ilmiöpohjaisesta opetuksesta, vaan siitä, että PISA:n viitekehyksessä korostetaan toivotun lopputilan – osaamisen – ohessa tiedon omaksumiseen, arviointiin ja käyttöön liittyviä prosesseja.

Kyky arvioida ja soveltaa tietoa jäänyt taka-alalle

PISA:n tavoitteiden tapaan suomalainen peruskoulu pyrkii ohjaamaan oppilaat omaksumaan eri tieteenalojen perustiedot ja -taidot, jotta he voivat kansalaisina ymmärtää, tulkita ja arvioida eri alojen tuottamaa uutta tietoa ja vaikuttaa siihen liittyvään päätöksentekoon sekä, niin halutessaan, jatkaa opintojaan tullakseen valitsemansa alan asiantuntijoiksi. Opetussuunnitelmassa tieto sinänsä tuntuu kuitenkin usein olevan itseisarvoista sen hankkimisen, arvioinnin ja soveltamisen jäädessä taka-alalle. PISA:n viitekehys tuo tältä osin arvokkaan lisänäkökulman siihen, millaisin valmiuksin peruskoulu parhaimmillaan voisi varustaa oppilaansa, eikä vain PISA:n edustamilla osaamisalueilla vaan kaikissa oppiaineissa.

Julkaisu

Tehdäkseen tätä näkökulmaa tunnetuksi opetusministeriö on Koulutuksen arviointikeskuksen ehdotuksesta käännättänyt suomeksi PISA:n vuoden 2006 arvioinnin pohjana olevan Luonnontieteiden, lukemisen ja matematiikan viitekehyksen. Teos tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tutustua siihen, millaisia valmiuksia OECD pitää välttämättömänä tarjota kaikille nuorille tämän päivän globaalissa maailmassa – tehtävä, jossa suomalainen peruskoulu on toistaiseksi osoittanut menestystä.