Etusivu Metsäkartta Metsäpolku Metsäsanasto Testaa taitosi Metsän kasvit Opettajalle

Metsäsanasto

Ainavihanta

Ainavihannaksi kutsutaan kasvia, joka ei varista lehtiään tai neulasiaan talveksi, vaan pysyy vihreänä ympäri vuoden. Esimerkiksi kuusi, mänty, puolukka ja kanerva ovat ainavihantia kasveja.

Aine

Kaikki ympärillämme koostuu aineesta. Aineita on monenlaisia: kivi, puu, hiili, vesi, luu, muovi… Ainetta on maapallolla koko ajan yhtä suuri määrä. Aine ei häviä minnekään, se vain muuttaa olomuotoaan. Kun puu palaa, se ei suinkaan katoa, vaan muuttuu vesihöyryksi, hiilidioksidiksi ja tuhkaksi. Luonnossa aine kiertää: se siirtyy ravintoketjussa eliöltä toiselle muotoaan muuttaen.

Elintoiminto

Elintoimintoja ovat kaikki elävässä eliössä tapahtuvat asiat: hengitys, ruoansulatus, sydämen syke, lihasten liike… Elintoiminnot ovat elämisen perusta.

Elinympäristö

Elinympäristö tarkoittaa paikkaa, jossa elää erilaisia eliöitä. Erilaisia elinympäristöjä ovat esimerkiksi metsät, suot, niityt, pellot ja järvet.

Eliö

Kaikkia eläviä olentoja kutsutaan eliöiksi. Esimerkiksi kasvit, sienet ja eläimet ovat eliöitä.

Energia

Energia on voima, jonka avulla kaikki luonnossa ja maailmassa toimii. Kaikki elävät olennot tarvitsevat energiaa elintoimintoihinsa. Eläimet tarvitsevat energiaa esimerkiksi sydämen sykkeeseen, aivojan toimintaan ja liikkumiseen. Kasvit tarvitsevat energiaa vaikkapa kasvuunsa. Luonnossa energia virtaa läpi ravintoketjujen: energia tulee auringosta ja kulkee kasvien kautta eläimiin.

Energiaa tarvitaan myös monien ihmisen kehittämien laitteiden toimimiseen: tietokoneisiin, autoihin, helloihin, televisioon…

Ennallistaminen

Ennallistamisessa autetaan vanhaa talousmetsää palautumaan mahdollisimman nopeasti takaisin luonnontilaisen kaltaiseksi. Ennallistamisessa voidaan esimerkiksi aiheittaa ”häiriöitä”. Yksittäisiä puita voidaan kaataa kuin tuulenkaatamina, tai puita voidaan vahingoittaa niin, että ne lahoavat pystyyn. Näin metsään saadaan vaihtelevuutta ja monien lajien tarvitsemaa lahopuuta.

Erityisen tärkeä elinympäristö

Erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat sellaiset alueet, jotka ovat jollain tapaa erikoisia ja harvinaisia, ja niillä on kovin omaperäinen lajistonsa. Tällaisia erikoisia elinympäristöjä löytyy usein suurempien metsäalueiden sisältä: ne saattavat olla purojen reunustoja, kalliota tai jyrkänteiden alusmetsiä, tai vain erityisen reheviä metsälaikkuja muun metsän seassa.

Erityistä suojelua vaativa laji

Jos laji on erittäin harvinainen ja uhkaa kuolla sukupuuttoon, se voidaan nimetä erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. Silloin ihminen ei saa millään tavalla häiritä tämän lajin elämää: esimerkiksi lajin kotimetsiä tai pesäpuita ei saa kaataa.

Hajottajat

Hajottajat ovat yksi tärkeä eliöryhmä luonnossa. Hajottajat hajottavat kuollutta eloperäistä aineista – eläinten raatoja, kasvien lehtiä yms. – takaisin ravinteiksi. Hajottajien ansiosta kaikki kuollut aines hajoaa pienemmiksi paloiksi, eikä jää luontoon ”jätteeksi”. Hajottajat varmistavat myös sen, että kasveilla riittää maaperässä ravinteita niiden kasvuun. Hajottajia ovat maaperän pieneliöt – siirat, tuhatjalkaiset, kastemadot – sekä monet sienet.

Harventaminen

Harventaminen on yksi osa metsänhoitoa. Kun puut kasvavat, talousmetsää harvennetaan, eli sieltä kaadetaan liian tiheästi kasvavat puut pois. Näin jokaisella puulla on tarpeeksi tilaa kasvaa mahdollisimman suureksi.

Hiilidioksidi

Hiilidioksidi on ilmakehässä oleva kaasu. Kasvit tarvitsevat hiilidioksidia yhteyttämiseen. Eläimet tuottavat hiilidioksidia hengityksessään.

Hiilidioksidia kertyy ilmakehään myös silloin, kun poltetaan hiiltä sisältäviä aineita. Ilmastonmuutos johtuu siitä, että ilmakehään pääsee liikaa hiilidioksidia, kun ihmiset polttavat vuosituhansia varastoituneena ollutta öljyä ja kivihiiltä. Pieni määrä hiilidioksidia ilmakehässä on välttämätöntä elämän kannalta, mutta liian suuri määrä aiheuttaa ongelmia.

Häiriö

Häiriö on jonkinlainen pieni mullistus, joka muuttaa luontoa. Metsässä häiriö voi olla metsäpalo, myrskytuuli tai hyönteisten aiheuttama tuho. Häiriöt kuuluvat metsään, sillä ne uudistavat metsää. Häiriöiden ansiosta metsissä kasvaa lukuisia eri-ikäisiä puita ja monia eri kasvilajeja.

Itiöemä

Itiöemä on sienen se osa, joka näkyy maanpinnan yläpuolella. Itiöemän osat ovat jalka ja lakki.

Jokamiehenoikeudet

Jokamiehenoikeudet ovat Suomen laissa kirjattu kohta, joka kertoo, mitä ihmiset saavat luonnossa tehdä, ja mikä taas on kiellettyä.

Karike

Karike on maanpinnalla olevaa osittain hajonnutta eloperäistä ainesta. Karikkeessa on usein neulasten, lehtien ja muiden kuolleiden kasvinosien jäänteitä. Hajottajien työ tämän eloperäisen aineen hajotuksessa on vielä kesken.

Kasvinsyöjä

Kasvinsyöjä on eläin, joka syö ravinnokseen vain erilaisia kasveja.

Kasvupaikkatekijät

Kasvupaikkatekijät ovat valo, lämpö, vesi ja maaperä. Kasvit tarvitsevat näitä kaikkia kasvuunsa. Kasvupaikkatekijät määräävät, minkälaisia kasveja tietyllä paikalla kasvaa.

Kenttäkerros

Kenttäkerros on maanpinnasta luettuna toinen metsän kerroksista. Kenttäkerroksessa kasvaa alle puoli metriä korkeita kasveja: varpuja, ruohovartisia, pieniä pensaita ja puita.

Kuiva kangasmetsä

Kuiva kangasmetsä on metsätyyppi. Kuivat kangasmetsät ovat kuivia, karuja ja valoisia. Niillä kasvaa usein mäntyjä ja jäkäliä.

Kuluttajat

Kuluttajia ovat kaikki eläimet: ne kuluttavat kasvien tuottamaa energiaa.

Kääpä

Käävät ovat sieniä, jotka kasvavat elävien ja kuolleiden puiden rungoilla. Käävät ovat loisia.

Lahopuu

Lahopuu on kuollut puu, joka on jäänyt metsään lahoamaan. Lahopuut ovat hyvin tärkeitä metsien monimuotoisuuden kannalta, sillä niiden pinnalla ja sisällä kasvaa monia eri sammalia, jäkäliä ja sieniä ja elää lukuisia hyönteisiä ja lintuja.

Lehto

Lehto on metsätyyppi. Lehdot ovat kosteita ja reheviä, ja niissä kasvaa monia eri kasvilajeja. Lehtojen puut ovat yleensä erilaisia lehtipuita.

Loinen

Loinen on eliö, joka ottaa toiselta eliöltä tarvitsemansa ravintoaineet ja energian, eikä anna mitään vastalahjaksi. Esimerkiksi puiden rungoilla olevat käävät ovat puiden loisia.

Luonnon monimuotoisuus

Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että on:

1. olemassa monia eri eliölajeja
2. yhden lajin edustajia on olemassa monia erilaisia
3. on olemassa monenlaisia elinympäristöjä.

Luonnonmukainen metsätalous

Luonnonmukaisessa metsätaloudessa talousmetsiä pyritään hoitamaan niin, että ne muistuttaisivat luonnontilaisia metsiä. Luonnon hyvinvointi otetaan huomioon luonnonmukaisessa metsätaloudessa.

Metsätalous

Metsätaloudessa metsiä kasvatetaan teollisuuden tarpeisiin. Metsätaloudessa metsiä hoidetaan niin, että ne niistä saataisiin mahdollisimman suurta taloudellista hyötyä.

Metsäteollisuus

Metsäteollisuus on teollisuutta, joka käyttää raaka-aineenaan metsien puita. Metsäteollisuutta ovat esimerkiksi sahateollisuus, huonekaluteollisuus ja paperiteollisuus.

Metsätyyppi

Suomessa on erilaisia metsätyyppejä. Eri alueilla kasvaa erilaista metsää riippuen paikan lämpötilasta, valoisuudesta, kosteudesta ja ravinteikkuudesta. Suomesta löytyviä metsätyyppejä ovat kuiva ja tuore kangasmetsä sekä lehto.

Mätästäminen

Mätästäminen on osa metsänhoitoa. Kun kasvatetaan uutta metsää, maaperää aluksi mätästetään.
Maan pintaa siis rikotaan, jotta siemenet pääsisivat kunnolla maahan asti.

Pensaskerros

Pensaskerros on metsän kerros, jossa kasvavat 0,5-2 metriä korkeat pensaat ja nuoret puut.

Peto

Peto on eläin, joka suo ravinnokseen vain toisia eläimiä.

Pohjakerros

Pohjakerros on aivan maanpinnan tasalla oleva metsän kerros. Pohjakerroksessa kasvaa sammalia ja jäkäliä.

Puukerros

Puukerros on ylimpänä oleva metsän kerros. Puukerroksessa kasvaa nimensä mukaisesti puita.

Rauhoittaminen

Rauhoittamalla voidaan suojella harvinaisia ja uhanalaisia eliölajeja. Rauhoitettua kasvia ei saa poimia, eikä rauhoitettua eläintä saa tappaa.

Ravinne

Ravinne on maaperässä oleva aine, jota kasvit tarvitsevat kasvuunsa. Hajottajat hajottavat kuolleen eloperäisen aineksen ravinteiksi, jotka kasvit voivat imeä itseensä juurien avulla.

Ravintoaine

Ravintoaineet ovat aineita, joita eläimet tarvitsevat kasvuunsa. Eläimet saavat ravintoaineita syömästään ravinnosta: joko kasveista tai toisista elämistä.

Ravintoketju

Ravintoketjusta näkee, kuinka aine kiertää ja energia virtaa luonnossa. Ravintoketjussa aine ja energia siirtyvät lajilta toiselle eläinten syödessä kasveja ja toisia eläimiä.

Ravintopyramidi

Ravintopyramidi kertoo, kuinka paljon eri eliöryhmiä on suhteessa toisiinsa, ja kuinka paljon energiaa on käytettävissä kullakin eliöryhmällä. Ravintopyramidin pohjalla ovat tuottajat, eli vihreät kasvit. Niitä on aina eniten. Sen jälkeen tulevat kasvisyöjät, joilla on käytettävissään kaikki vihreiden kasvien sitoma energia. Huipulla ovat pedot, joita on luonnossa vähiten.

Ravintoverkko

Ravintoverkko kertoo, kuinka aine kiertää ja energia virtaa luonnossa. Ravintoverkossa useat ravintoketjut on liitetty toisiinsa niin, että ne muodostavat monimutkaisen verkon.

Ruohovartinen kasvi

Ruohovartinen kasvi tarkoittaa kaikkia kasveja, joiden varsi ei ole puumainen, vaan vihreä ja taipuisa. Ruohovartisia kasveja ovat esimerkiksi kaikki heinät, valkovuokko, voikukka, kissankello ja ketunleipä.

Siemenpuu

Kun metsä hakataan, voidaan paikalla jättää muutama vanha puu pystyyn siemenpuuksi. Nämä puut tiputtavat siememensä hakkuuaukealle, johon alkaa siemenistä kasvaa taas uutta metsää.

Sienirihmasto

Sienirihmasto on kuin sienen juuret. Se kasvaa maan alla, mutta on tärkein osa sientä. Sienirihmasto voi selvitä hengissä vuosia, vaikka yhtään itiöemää ei näkyisikään maan pinnalla.

Sukkessio

Sukkessio kuvaa sitä, kuinka metsä uusiutuu häiriön jälkeen. Häiriö ei suinkaan tuhoa metsää, vaan metsään kuuluu se, että se aika ajoin uusiutuu sukkession myötä. Sukkessiossa metsä muuttaa vähitellen muotoaan: aukealle paikalle saapuvat ensin heinät, sen jälkeen nopeasti kasvavat lehtipuut ja lopulta havupuut.

Sukupuutto

Sukupuuttoon kuoleva laji katoaa kokonaan, eli yhtään sen lajin edustajaa ei enää löydy maailmasta.
Tällä hetkellä ihmisen toimien takia maailmasta kuolee lajeja sukupuuttoon ennen näkemätöntä vauhtia.

Suojeltava luontotyyppi

Suojeltavia luontotyyppejä ovat Suomessa harvinaisiksi käyneet erikoiset luontoalueet. Tällaisia ovat esimerkiksi vain pähkinäpensaista muodostuneet pähkinäpensaslehdot ja jalojen lehtipuiden metsittämät jalopuumetsät.

Suojelualue

Suojelualueella luonto on suojeltu. Siellä ihminen ei saa sekaantua luonnon oloihin, vaan esimerkiksi suojeltujen metsien annetaan kehittyä omaan tahtiinsa luonnontilaisiksi.

Symbioosi

Kaksi eliötä voivat elää symbioosissa, jolloin kumpikin niistä hyötyy yhteiselosta. Monet sienet ja puut elävät symbioosissa. Tällöin sieni saa puulta energiaa ja ravintoaineita ja puu sieneltä vettä ja ravinteita.

Talousmetsä

Talousmetsä on metsää, jota ihminen hoitaa ja kasvattaa metsätalouden tarpeisiin. Talousmetsissä kasvaa usein vain yhtä puulajia, ja puut ovat samanikäisiä. Talousmetsissä on vähemmän lajeja kuin luonnontilaisisssa metsissä.

Tuore kangasmetsä

Tuore kangasmetsä on metsätyyppi, joka on melko kostea ja ravinteikas. Tuoreissa kangasmetsissä kasvaa usein paljon sammalia.

Tuottaja

Vihreät kasvit ovat tuottajia. Ne kykenevät sitomaan auringon energiaa yhteyttämällä. Muut eliöt saavat energiansa kasvien sitomasta energiasta.

Uhanalaisuus

Laji on uhanlainen silloin, kun se on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Uhanalaisen lajin yksilöitä on jäljellä enää kovin vähän.

Varpu

Varpu on kasvi, jonka varsi on puumaisen jäykkä. Varpuja ovat mm. puolukka, kanerva ja mustikka.

Vesominen

Vesominen on osa metsänhoitoa. Vesominen tehdään metsän kasvattamisen alkuvaiheessa. Silloin turhat lehtipuiden taimet leikataan pois, jotta kasvatettavalle puulle jäisi enemmän tilaa kasvaa.

Yhteyttäminen

Vihreät kasvit yhteyttävät. Yhteyttämisessä kasvit sitovat itseensä auringon energiaa. Yhteyttämiseen kasvit tarvitsevat hiilidioksidia, vettä ja auringon valoa. Lopputuloksena syntyy sokereita, joihin energia on varastoitunut, sekä happea