Yhteystiedot

Perustutkintoasiat:
viikki-student (at) helsinki.fi

Jatkotutkintoasiat:
bio-phd (at) helsinki.fi

Vaihto-opiskeluasiat::
studentexchange (at) helsinki.fi

Tutkintotodistusasiat:
bio-diploma (at) helsinki.fi

 

Biotieteiden laitos
Ympäristötieteiden laitos

Älä kopsaa

Aarne Lehtinen in memoriam

6.2.1924–7.12.2015

Aarne LehtinenFT Aarne Lehtinen toimi elektronimikroskopian amanuenssina eläkkeelle siirtymiseensä asti silloisen eläintieteen laitoksen fysiologian osastossa Arkadiankadulla, nykyisen Economicumin tiloissa.

Elektronimikroskooppi oli tuolloin kustannussyistä vielä varsin harvinainen osa minkään biologisen laitoksen laitteistoa (nykykielellä ”infrastruktuuria”), ja Lehtisen työ kattoi EM-kurssiopetuksen sekä osallistumisen tutkimustyöhön.

Meillä sen aikaisilla eläintieteen opiskelijoilla on eläviä ja lämpimiä mielikuvia Aarnesta (eli ”Aaretista”, millä nimellä hänet tunnettiin osastossa), kuten toinen kirjoittajista, Heikki Tuurala alla muistelee:

"Tapasin Aarne Lehtisen jo ennen opiskeluaikojani. Hän toimi isäni Osmo Tuuralan tutkimusapulaisena. Isäni tutki silloin niveljalkaisen verkkosilmien valoon sopeutumista. Koe-eläimenä oli maasiira, hämärässä elelevä äyriäinen. Kirkkaassa valossa niiden silmien valoherkät kalvopillistöt tuhoutuivat. Tutkimusaiheena silloin oli niiden uusiutuminen vaurion jälkeen. Tämä tehtiin EM-autoradiografian avulla.

Aarne oli tavattoman kätevä käsistään, ja hänen tehtävänsä oli leikkeiden valmistaminen mikroskooppia varten. Eläinfysiologian osastolle oli hankittu ultramikrotomi ja se oli työkalu, jonka käytön Aarne oppi taitavasti hallitsemaan. Leikkeiden mikroskopointi suoritettiin sitten Siltavuorenpenkereellä sijaitsevassa elektronimikroskopian laitoksessa. Olin siellä joskus mukana minäkin. Vuonna 1967 Eläinfysiologian osastolle hankittiin oma mikroskooppi, joka palveli siellä 2000-luvun alkuun saakka. Mikroskooppia hoiti tietenkin Aarne.

Eläintiedettä opiskelemaan tultuani 1970-luvulla osallistuin laitoksella silloin aloitetulle elektronimikroskopian kurssille. Aarne oli tavattoman avulias ja kärsivällinen opettaja. Hän opetti kädestä pitäen meidät tekemään leikkeitä uudestaan ja uudestaan. Kun niitä sitten tarkasteltiin mikrotomilla, Aarnen leikkeet olivat oikeastaan niitä ainoita käyttökelpoisia...

Työvälineiden suhteen Aarne oli konservatiivinen: aina samat pinsetit, mitta-astiat ja menetelmät. Jos vaikka mitta-astia oli kateissa, sitä etsittiin kunnes se löytyi. Kun laitokselle 1970-luvun puolivälissä ostettiin uusi moottorikäyttöinen mikrotomi, hän ei koskaan tullut sen kanssa sinuksi. Vanhalla koneella tuli kuulemma parempia leikkeitä.”

Aarne Lehtinen oli joviaalinen ja työtovereittensa sekä meidän opiskelijoiden suuresti arvostama lämmin ihminen, joka pelkällä läsnäolollaan vaikutti positiivisesti koko osaston ilmapiiriin. Jäämme muistelemaan Aarettiamme ja hänen eloisten silmiensä yläpuolella rennosti otsalla keinuvaa hiuskiehkuraa.

Heikki Tuurala ja Kai Kaila