Yhteystiedot

Perustutkintoasiat:
viikki-student (at) helsinki.fi

Jatkotutkintoasiat:
bio-phd (at) helsinki.fi

Vaihto-opiskeluasiat::
studentexchange (at) helsinki.fi

Tutkintotodistusasiat:
bio-diploma (at) helsinki.fi

 

Biotieteiden laitos
Ympäristötieteiden laitos

Kilpisjärven biologinen asema
Lammin biologinen asema
Tvärminnen eläintieteellinen asema

Facebook

insight

Älä kopsaa

alumni

Metsänomistajat pääosin tyytyväisiä liito-oravaa koskeneisiin viranomaispäätöksiin

metsänkäyttöilmoitus

 

2.11.2015

Metsänomistajat ovat suurimmaksi osaksi tyytyväisiä luonnonsuojeluviranomaisen liito-oravaa koskeviin päätöksiin, vaikka lajin suojelutarpeeseen suhtaudutaan välillä hyvin kriittisesti.


Helsingin yliopisto kysyi metsänomistajien mielipiteitä liito-oravan suojelusta. Kyselyyn osallistui yhteensä 80 maanomistajaa, joiden mailta luonnonsuojeluviranomainen oli etsinyt liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa.

Tutkimukseen osallistuneista, hakkuurajoituksia kokeneista vastaajista kolme neljäsosaa oli tyytyväisiä tai jokseenkin tyytyväisiä luonnonsuojeluviranomaisen toimintaan ja saamaansa päätökseen. Tyytymättömiä oli 16 prosenttia ja jokseenkin tyytymättömiksi itsensä koki hieman alle kymmenen prosenttia hakkuurajoituksia saaneista vastaajista. Puolella vastaajista hakkuurajoitusalue oli alle 0,15 hehtaaria.

Liito-oravan suojelemiseksi asetettu luonnonsuojelulain ja metsälain mukainen menettely käynnistyy, jos Suomen metsäkeskukselle lähetetty metsänkäyttöilmoitus kohdistuu paikkaan, josta viranomaisen rekisterissä on havainto liito-oravasta. Metsäkeskus ilmoittaa liito-oravasta maanomistajalle tai maanomistajan edustajalle ja hakkuuoikeuden haltijalle sekä ELY-keskukselle. ELY-keskuksen tehtävänä puolestaan on tarkistaa, onko alueella liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka sekä määrittää, miten metsää saa käsitellä.

Yli puolessa kaikista ELY-keskusten liito-oravapäätöksistä hakkuita ei ole rajoitettu ollenkaan. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja on rajattu harvemmalle kuin yhdelle neljästäsadasta suomalaisesta metsänomistajasta. Siksi vain harvalla on omakohtaista kokemusta asiasta.

Tutkimukseen osallistuneet metsänomistajat olivat tyytyväisimpiä pieniin hakkuurajoitusalueisiin. Kuitenkin niistäkin metsänomistajista, joille oli asetettu yli puolen hehtaarin suuruinen rajaus, puolet ilmoitti olevansa tyytyväisiä tai jokseenkin tyytyväisiä viranomaisen päätökseen ja toimintaan.

Vastaajista, joiden hakkuita viranomaisen päätös ei rajoittanut, hieman yli neljä viidesosaa ilmoitti olevansa tyytyväisiä tai jokseenkin tyytyväisiä, kun taas 12 prosenttia oli tyytymättömiä tai jokseenkin tyytymättömiä viranomaisen toimintaan ja saamaansa päätökseen. Hakkuurajoitukset eivät siten yksinään selittäneet tyytymättömien metsänomistajien kokemusta.

– Suurin osa metsänomistajista näyttää hyväksyneen kohtuulliset lisääntymis- ja levähdyspaikkarajaukset, vaikka julkisen keskustelun perusteella voisi kuvitella muuta. Luonnonsuojeluviranomaisen toteuttama liito-oravan suojelu näyttää aiheuttaneen osin turhaa huolta, toteaa tutkija Maarit Jokinen bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan rajausmenettelystä luopumista. Ministeriön suunnitelmaa on kritisoitu sekä liito-oravan suojelun että metsänomistajien oikeusturvan kannalta.

Tutkija näkee suunnitelmassa uhkien lisäksi myös mahdollisuuksia:

– Lajin huomioiminen osana normaalia metsänhoidon suunnittelua voisi parhaimmillaan olla kaikkien etu. Uskottavan menettelyn rakentamien olisi kuitenkin kaikille tärkeää: nyt ELY-keskukset ovat toimineet asiassa pehmentävänä puskurina ja vastuun kantajana.

Liito-oravan suojelukeinoja on syytä kehittää tehokkaammiksi. Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan ja luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijoiden aikaisemmin julkaisemien tutkimusten mukaan nykyinen rajausmenettely on ollut tehoton.

Tutkijoiden arvion mukaan hakkuualueilla olleista lisääntymis- ja levähdyspaikoista alle kolme prosenttia on ollut rajausmenettelyn piirissä ja vain puolet näistä on säilynyt liito-oravan käytössä. Vanhojen ohjeiden mukaan toteutetut hyvin pienialaiset rajaukset eivät ole riittäneet turvamaan pesäpaikkojen ekologista toiminnallisuutta jos reviirin arvokkain osa on avohakattu.

– Metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvan METSO-ohjelman varoin on pystytty tällaisissa tilanteissa sekä tarjoamaan metsänomistajalle mahdollisuus halutessaan säästää metsikkökuvio kokonaan hakkuilta että turvaamaan samalla liito-oravan elinmahdollisuudet. Tämä kaikille osapuolille mieluinen reitti pitäisi pyrkiä pitämään jatkossakin auki, toivoo Jokinen.

METSO on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma, jonka avulla yksityiset metsänomistajat voivat suojella metsiensä monimuotoisuutta. METSO-ohjelmalla suojellaan metsiä, jotka ovat luonnonarvoiltaan monipuolisia ja eliölajien elinympäristöinä erityisen arvokkaita.