Helsingin yliopisto

Fonetiikan koulutus (yleinen linja ja puheviestinnän linja)

Fonetiikan koulutus jakautuu yleiseen linjaan ja puheviestinnän linjaan, joihin molempiin on oma valintakokeensa. Molemmat linjat muodostavat itsenäisen kokonaisuuden, joissa pääaineena on fonetiikka. Molemmilla linjoilla opiskelu on joustavaa. Yksilöllisiä suuntautumismahdollisuuksia ja suoritustapoja on runsaasti. Sivuaineet voi pitkälti valita oman kiinnostuksen mukaan. Sivuaineopintoja on mahdollisuus suorittaa oman tiedekunnan tai yliopiston muiden tiedekuntien oppiaineissa sekä muissa yliopistoissa. Kansainväliseen opiskelijavaihtoon voi päästä erilaisten vaihto-ohjelmien kautta. Ks. myös erilliset maisteriohjelmat.

Yleisen fonetiikan linja

Yleinen fonetiikka tarkastelee kielellisen viestin välittymistä puhujalta kuulijalle, puheen äänteellisiä, prosodisia ja akustisia ominaisuuksia, puheen havaitsemista sekä kielen ja puheen suhdetta. Puhe on ihmisen luontainen kommunikaatiomuoto, vain ihmiselle ominainen käyttäytymispiirre ja yhtä vanha kuin ihminen itse. Puheen yleisin ilmenemismuoto, artikuloitu puhe, perustuu ihmisen ainutlaatuiseen kykyyn lähettää merkityksellisiä viestejä hengitysilman avulla sekä kykyyn havaita ne automaattisesti alati vaihtelevasta puhesignaalista. Ollakseen niin monimutkainen käyttäytymismuoto, puhe omaksutaan lapsena hämmästyttävän helposti ja aikuisilla se on monilta osin hyvin automaatistunutta toimintaa. Puhuminen ei kuitenkaan ole vain suun ja korvan yhteistoimintaa, vaan siihen liittyvät aina myös ilmeet ja eleet.

Fonetiikaksi voidaan kutsua sitä aluetta tieteen kentässä, jossa puhetta tutkivat eri tieteenalat (esim. kielitieteet, käyttäytymistieteet, monet lääketieteelliset, luonnontieteelliset ja insinööritieteelliset alat) kohtaavat toisensa. Foneettinen tutkimus onkin tyypillisesti monitieteistä: yhteyksiä on yhtä hyvin kieltenopetukseen, psykologiaan ja aivotutkimukseen, erityiskieliin, yleiseen kielitieteeseen ja kieliteknologiaan, kuin teknisiin tieteisiinkin, esim. akustiikkaan. Fonetiikka käyttää hyväkseen kaikkia käytettävissä olevia menetelmiä yrittäessään vastata peruskysymykseensä: mitä puhe oikeastaan on ja miten sitä käytetään inhimillisen vuorovaikutuksen välineenä?

Puhetta voidaan tarkastella kognitiivis-motorisena suorituksena, akustisena olomuotona ja vastaanottajan havaintomaailman ilmiönä. Kaikki nämä ovat fonetiikan ominta tutkimusaluetta. Yleensä tutkimuksessa ovat mukana myös erilaiset taustatekijät, jotka aina vaikuttavat puhetapahtuman luonteeseen ja onnistumiseen, kuten esim. puhetilanteen muodollisuus tai puhujien kieli- ja murretaustat. Kiinnostavia tutkimuskohteita ovat esimerkiksi kielten foneettiset erot, puhujan tunnistus, puhetyylit sekä lapsen kielenkehityksen foneettiset piirteet.

Foneettisella tietämyksellä on sovellusmahdollisuuksia yhtä hyvin humanistisella kuin teknologisellakin puolella. Foneettinen tieto on välttämätöntä esimerkiksi vieraiden kielten ääntämisen ja kuullun ymmärtämisen opetuksessa. Myös puheteknologisten sovellusten, esimerkiksi puhesyntetisaattorien ja automaattisten puheentunnistimien, menestyksekäs kehittäminen edellyttää kyseisen kielen foneettisten ominaisuuksien tuntemusta.

Helsingin yliopistossa yleinen fonetiikka on painottunut tutkimaan puheen akustista ilmenemismuotoa, osittain eri kieliä vertaillen, osittain kielestä riippumatta. Painopiste on normaalin puheen tutkimuksessa. Tutkimuskohteina voivat tällöin olla äänteiden ja äännejärjestelmien piirteet, prosodiset ominaisuudet kuten intonaatio tai painotus, akustisten ominaisuuksien vaikutus puheen havaitsemiseen tai vaikkapa puhujakohtaiset äänenlaatuerot. Fonetiikan yleisen linjan tutkimuksen tärkeänä alueena on myös puheteknologia, jonka sovelluksia ovat puhesynteesi, automaattinen puheentunnistus ja puhujantunnistus.

Fonetiikan yleisen linjan opintojen tavoitteena on antaa hyvät teoreettiset ja metodiset valmiudet puheen foneettiseen tutkimukseen. Opiskelija johdatetaan jo varhaisessa vaiheessa foneettisen tutkimuksenteon perusteisiin, ja varsinkin aine- ja syventävissä opinnoissa omakohtainen kokeellinen työskentely on tärkeällä sijalla. Opinnoissa perehdytään monia erilaisia työtapoja käyttäen, mm. projektimuotoisella työskentelyllä, puheen tuottamisen, havaitsemisen ja puheakustiikan perusilmiöihin. Erityisesti syventävissä opinnoissa on varsin paljon valinnaisuutta. Sivuaineiksi yleisen fonetiikan opiskelijoille sopivat erityisesti eri kieliaineet, yleinen kielitiede, kieliteknologia, logopedia ja käyttäytymistieteellisen tiedekunnan muut aineet.

Yleinen fonetiikka pääaineenaan valmistuvan kandidaatin tai maisterin ammatillista sijoittumista on vaikea ennustaa täsmällisesti, sillä se riippuu paljon opiskelijan omista sivuainevalinnoista ja kiinnostuksen kohteista. Lisäksi etenkin puheteknologian alueella tulevien työtehtävien luonteeseen vaikuttaa yleinen teknologinen kehitys. Foneetikko voi toimia erilaisissa tutkimus-, opetus- ja/tai asiantuntijatehtävissä korkeakouluissa, yrityksissä tai muissa organisaatioissa.

Puheviestinnän linja

Puheviestinnän tarkastelun keskiössä on ihmisten välinen vuorovaikutus. Puheviestinnän tutkimuksessa tyypillisesti tarkastellaan ihmisten kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ja erityisesti ihmisten käsityksiä ja kokemuksiä tällaisesta vuorovaikutuksesta. Ihmisten välinen vuorovaikutusta tapahtuu kuitenkin myös sähköisessä ja kirjoitetussa mediassa sekä teknologiavälitteisesti ja myös tällaisen viestinnän tutkimus on puheviestinnän tutkimusta. Puheviestinnän ilmiöitä ja piirteitä, kuten esimerkiksi viestintäosaamista, vuorovaikutusprosesseja, vuorovaikutussuhteita, puheviestinnän merkkijärjestelmiä, vaikuttamista ja argumentointia tutkitaan yksityiselämän tasolla ystävyys-, parisuhde- ja perhekonteksteissa, työelämän tilanteissa, miesten ja naisten välillä, yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja kulttuurien välillä. Verbaalinen ja nonverbaalinen viestintä kuin myös puhujan ja kuulijan näkökulmat otetaan tasavertaisina huomioon.

Helsingin yliopiston puheviestintä yhdistää suomalaisen puheviestinnän tradition sekä alan kansainvälisen nykykehityksen. Nykyiset painopistealueet ovat viestintä läheisissä ihmissuhteissa, esiintymisessä ja ryhmäviestinnässä, joiden ympärille alan teoreettinen ydin rakentuu. Muita keskeisiä opetuksen sisältöjä ovat puheviestintä mediassa, puheviestinnän opettaminen, teknologiavälitteinen vuorovaikutus sekä kulttuurienvälinen vuorovaikutus.

Puheviestinnän tavoitteena on laaja-alaisten viestinnän asiantuntijoiden kouluttaminen erityisesti koulutus- ja konsultointitehtäviin. Monet valmistuneet sijoittuvat tiedottajan, toimittajan, konsultoinnin ja henkilöstöhallinnon tehtäviin. Puheviestinnän opiskelijoilla on mahdollisuus erikoistua myös kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen asiantuntijoiksi.

Puheviestinnän opinnoissa harjoitellaan puheviestintätaitoja, harjaannutaan analysoimaan vuorovaikutusta eri tilanteissa ja konteksteissa jo opintojen alkuvaiheista lähtien sekä arvioimaan kriittisesti olemassa olevaa tietoa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Puheviestinnän syventäviin opintoihin sisältyy kahden kuukauden työharjoittelujakso, jossa opiskelija perehtyy viestinnän alan työtehtäviin.

Puheviestinnän opiskelu on joustavaa. Yksilöllisiä suuntautumismahdollisuuksia ja suoritustapoja on runsaasti. Sivuaineopintoja on mahdollisuus suorittaa oman tiedekunnan tai yliopiston muiden tiedekuntien oppiaineissa sekä muissa yliopistoissa. Sivuaineiksi puheviestinnän opiskelijoille sopivat erityisesti käyttäytymistieteellisen tiedekunnan muut aineet kuten kasvatustiede ja psykologia. Myös viestintä, sosiaalipsykologia, kieliaineet, sosiologia sekä markkinnoin, yritysviestinnän tai johtamisen opinnot sopivat hyvin sivuaineiksi.

Tutustu koulutuksiin tarkemmin.