Helsingin yliopisto

Kiinnostus lisää laadukasta oppimista yliopisto-opinnoissa

Opettajat ja vanhemmat ovat tienneet pitkään, että oppilaat ovat  kiinnostuneempia joistakin oppiaineista kuin toisista ja että mikäli  kiinnostusta löytyy, oppiminenkin sujuu usein paremmin. 3. helmikuuta Helsingin yliopistossa väittelevän Johanna Mikkosen mukaan kiinnostuksen merkitystä myös erilaisissa akateemisissa ympäristöissä on alettu tutkia viime vuosina entistä aktiivisemmin. Tutkimusten mukaan kiinnostus on yhteydessä etenkin oppimisen laatuun. Se on oppimisen taustalla oleva voima, joka ennustaa opintomenestystä ja asiantuntijaksi kehittymistä.

Yliopisto-opiskelijat selittävät usein koulutusalansa valintaa  nimenomaan kiinnostuksella. Jos itse opiskelu pohjautuu kiinnostukseen, opiskelijoilla on hyvät lähtökohdat laadukkaaseen  oppimiseen. Psykologian maisteri Johanna Mikkosen väitöskirja kuitenkin osoittaa, ettei  yliopisto aina tue opiskelijoiden henkilökohtaiseen kiinnostukseen 
pohjautuvaa opiskelua.

Mikkonen kysyy väitöksessään millainen rooli kiinnostuksella on yliopisto-opinnoissa ja mikä selittää opinnoissa etenemistä ja menestymistä, jos opiskelu ei pohjaudu kiinnostukseen ja miten erilaiset oppimisympäristöt tukevat kiinnostukseen  pohjautuvaa opiskelua. Aineistonsa hän keräsi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen ja humanistisen tiedekunnan opiskelijoilta. Opiskelu näissä kahdessa tiedekunnassa on luonteeltaan hyvin erilaista: eläinlääketiedettä opiskellaan vuosikursseittain valmiin lukujärjestyksen pohjalta, kun taas humanistisessa opiskelu on perinteisesti vapaampaa.

Mikkosen mukaan vahva henkilökohtainen kiinnostus lievittää sitä tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta, joka hankaloittaa humanistisen alan opiskelijoiden sitoutumista opintoihinsa. Eläinlääketieteessä opiskelijoilla puolestaan on selkeä tavoite valmistua eläinlääkäriksi. Opintomenestystä näytti ennustavan pikemminkin hyvä ajanhallinta ja sopeutuminen oppimisympäristöön kuin kiinnostus. Kova työmäärä ja valmiiksi pureskeltu opetusohjelma ohjasi opiskelijoita ulkokohtaiseen suorittamiseen.

Mikkosen väitöskirjan tulokset osoittavat, että kiinnostuksen roolia yliopisto-opiskelussa on tärkeää tukea. Vaikka akateemiset tutkinnot  eivät voi rakentua ainoastaan opiskelijoita henkilökohtaisesti  kiinnostavista sisällöistä, tehokkuusvaatimukset eivät saisi johtaa ulkokohtaiseen suorittamisen ylikorostumiseen. Hyvin kehittynyt henkilökohtainen kiinnostus on ominaista sellaisille akateemisille asiantuntijoille, jotka eivät ainoastaan tunne syvällisesti omaa alaansa vaan jotka kykenevät uuden tiedon tuottamiseen ja oman alansa rajojen rikkomiseen. Siksi kiinnostukseen pohjautuva opiskelu on tarpeen sekä ammattiorientoituneilla että yleisemmin orientoituneilla aloilla.

Opiskelijoiden henkilökohtaisen kiinnostuksen kehittymistä voi tukea ohjaamalla heitä pohtimaan omia kiinnostuksen kohteitaan. Heille voi tarjota mahdollisuuksia omiin valintoihin ja aktiiviseen työskentelyyn kiinnostuksen kohteiden parissa. Tällaisen omaehtoisen opiskelun tukeminen ei ole tärkeää vain laadukkaan oppimisen näkökulmasta; kiinnostus liittyy myös siihen, mikä on opiskelijalle omakohtaisesti tärkeää ja merkityksellistä. Siksi kiinnostukseen pohjautuva opiskelu  on yhteydessä mielekkääseen opiskeluun, opiskelijoiden hyvinvointiin  ja elinikäiseen oppimiseen.

* * *

Johanna Mikkonen väittelee käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa kasvatustieteen alaan kuuluvasta aiheesta Interest in university studies: Its role and relation to other motivational variables.

Väitöskirja E-thesiksessä >>

Väitöstilaisuus järjestetään 3.2. klo 12 Athena-rakennuksessa salissa 302 (Siltavuorenpenger 3 A).

Johanna Mikkonen työskentelee opintopsykologina Helsingin yliopistossa.

Teksti: Mari Peltonen 23.1.2012