Opetuksen tutkimus ratkoo oppimisvaikeuksia sekä monikulttuurisuuden ja sukupuolittuneisuuden haasteita

AinedidaktiikkaOnko koulun oppiainejako muun muassa äidinkieleen, matematiikkaan, vieraisiin kieliin ja historiaan perusteltu? Säilyvätkö oppiaineet tulevaisuudessa koulunkäynnin runkona, vai onko mielekästä eheyttää opetusta elämänläheisten projektien ympärille? Eriarvoistaako nykyinen tekstiilityön ja teknisen työn opetus tytöt ja pojat, entä mitä haasteita monikulttuurisuus asettaa uskonnon opetukselle?

Näitä kysymyksiä pohditaan Suomen kasvatustieteellisen seuran uudessa julkaisussa Ainedidaktiikka tutkimuskohteena ja tiedonalana, jonka ovat toimittaneet professori Arto Kallioniemi Helsingin yliopistosta ja professori Arja Virta Turun yliopistosta. Teos paikantaa ainedidaktiikan osaksi kasvatustieteellistä tutkimuskenttää sekä avaa näköaloja eri aineiden didaktiseen tutkimukseen. Keskeisenä tavoitteena on tarkastella ainedidaktisen tutkimustradition muovautumista ja kehityslinjoja sekä eri oppiaineiden oppimisen, ajattelun, opetuksen ja opettajuuden tutkimusta Suomessa.

Oppiainejako opinhalun lannistaja vai eväs elinkaarelle?

Kun peruskoulua 1960- ja 1970-luvun taitteessa kehitettiin, kasvatustieteilijät pyrkivät eheyttämään koulun opetusta elämänläheisten teemojen ympärille. Poliitikot ja ainejärjestöt päätyivät kuitenkin säilyttämään oppiainejaon, ja niin suomalainen koululainen opiskelee edelleenkin noin 15:tä eri oppiainetta.

– Oppiaineissa piilee kulttuurisia arvoja ja kasvatusmahdollisuuksia, jotka tarjoavat parhaimmillaan yksilölle eväitä koko elinkaarelle. Oppiaineet inspiroivat valitsemaan ammatin, rikastamaan elämää harrastuksilla ja toimimaan tietäväisenä kansalaisena, perustelee emeritaprofessori Sirkka Ahonen Helsingin yliopistosta.

Oppiaineiden rajat eivät kuitenkaan ole yhtä tiukat kuin ennen. Opetussuunnitelma edellyttää siltojen rakentamista aineiden välille projektityöskentelyn ja eheyttävien kurssien keinoin. Lisäksi oppiainejako perustuu yliopistojen tieteenaloihin, joiden rajat ovat myös alkaneet hämärtyä.

– Yliopistoissa esimerkiksi ympäristötiede ja uskontotiede edellyttävät useiden eri tieteiden käsitteiden yhdistelyä ja ymmärtämistä, joten akateeminen tiedon maailma ei enää turvaa oppiaineiden linnakkeita vaan edellyttää niiden välisten muurien avaamista, jatkaa emeritaprofessori Ahonen.

Nyky-yhteiskunta haastaa opetuksen tutkimuksen

Aineiden didaktinen tutkimus pyrkii kehittämään opetusta ja sen myötä parantamaan opetuksen ja oppimisen laatua. Sääntöjen ja didaktisten temppujen sijaan tavoitteena on kuvata, miten esimerkiksi kieliä tai matematiikkaa voidaan oppia ja opettaa.

– Matematiikan oppimista lähestytään useimmiten oppimisvaikeuksien näkökulmasta. Kun on tutkittu esikouluikäisten matematiikan oppimista, on kiinnitetty huomiota esimerkiksi luetun ymmärtämiseen, äiti-lapsisuhteeseen ja lapsen käyttäytymiseen ongelmatilanteissa, kuvailee yliopistonlehtori Heidi Krzywacki Helsingin yliopistosta.

Uskonnon opetus sen sijaan joutuu vastaamaan monikulttuurisuuden haasteisiin. Nyky-yhteiskunnassa tarvitaankin huomattavasti enemmän tietoa eri uskonnoista ja katsomuksista.

– Pääkaupunkiseudun kouluissa oppilaat kuuluvat moniin eri uskontoihin. Erityisesti koulujen juhlaperinteet haastavat nykyisen uskonnon opetuksen, eikä juhlaperinne voi perustua enää pelkästään kristilliseen uskoon, vaan myös maahanmuuttajalasten uskonnolliset traditiot on otettava huomioon, perustelee professori Kallioniemi.

Käsityön opetuksen taas haastaa oppiaineen sukupuolittuneisuus. Tytöt opiskelevat tekstiilityötä ja pojat teknistä työtä, eikä valintaa tehdä oman mielenkiinnon vaan sukupuolen mukaan.

– Sama ongelma on havaittu myös opettajankoulutuksessa. Tulevat naisopettajat opiskelevat aikanaan koulussa oppimaansa tekstiilityötä, kun taas miesopettajat valitsevat teknisen työn. Tämä ylläpitää sukupuolen vinoutumia käsityöoppiaineessa, arvioi lehtori Eila Lindfors Tampereen yliopistosta.

Julkistettava teos:
Arto Kallioniemi & Arja Virta (toim.): Ainedidaktiikka tutkimuskohteena ja tiedonalana.
Teos on julkaistu Suomen kasvatustieteellisen seuran Kasvatusalan tutkimuksia -sarjassa numerolla 60,
441 sivua,
hinta 34 euroa + toimituskulut.
Jyväskylä 2012.
ISBN 978-952-5401-62-2, ISSN 1458-1094.
 
Tiedustelut ja tilaukset Koulutuksen tutkimuslaitoksen asiakaspalvelusta, puh. 040 805 4276, ktl-asiakaspalvelu@jyu.fi, tai seuran verkkokaupasta, http://shop.kasvatus.net.