Helsingin yliopisto

Ihmisoikeuskasvatus lukiossa – outoa ja itsestään selvää

Lukion ihmisoikeuskasvatuksen toteutumisessa on Helsingin yliopistossa 16.4. tarkastettavan Mia Matilaisen väitöstutkimuksen mukaan puutteita.

– Ihmisoikeuskasvatukselle YK:n ihmisoikeuskasvatukseen liittyvissä asiakirjoissa asetetut tavoitteet eivät täyty, Matilainen väittää. 

Ihmisoikeus-käsite on monelle lukiolaiselle epäselvä, ja ihmisoikeuksiin liittyvä tietous yllättävän niukkaa. Sananvapaus on ihmisoikeuksista tunnetuin. Yhtäältä ihmisoikeuksia pidetään outoina ja vaikeina asioina, toisaalta taas itsestään selvinä. Ihmisoikeusongelmien nähtiin kuuluvan ”jonnekin muualle” kuin kyseiseen lukioon tai Suomeen. Erilaisuuden kohtaamiseen ja kunnioittamiseen liittyvissä taidoissa on puutteita, ja opiskelijoilla esiintyy myös ennakkoluuloja.
Sinänsä ihmisoikeudet toteutuvat Matilaisen mukaan kuitenkin lukiossa kohtuullisen hyvin. Esimerkiksi tasa-arvon koetaan toteutuvan hyvin niin opiskelijoiden kuin opettajienkin keskuudessa. Opettajat ovat ihmisoikeuskasvattajia siinä mielessä, että he pyrkivät noudattamaan ihmisoikeuksien periaatteita työssään ja kunnioittamaan jokaisen ihmisarvoa.

– Ihmisoikeuksien toteutuminen vaatii ihmisoikeuskasvatusta, ja ihmisoikeuksien tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että ihmisoikeuskasvatukselle asetetut tavoitteet myös toteutetaan käytännössä, Matilainen toteaa.

Matilainen toteutti tutkimuksensa yhdessä eteläsuomalaisessa lukiossa ja hänen tutkimusaineistonsa  koostui opiskelijoiden (n=28) ja opettajien (n=18) teemahaastatteluista.

Tietoa Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ihmisoikeuskasvatuksen tutkimus- ja yhteistyöprojektista ja konsortiosta  >>

***

Teologian maisteri Mia Matilainen väittelee 16.4. klo 12 Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa kasvatustieteen alaan kuuluvasta aiheesta Ihmisoikeuskasvatus lukiossa – outoa ja itsestään selvää. Väitöstilaisuus järjestetään yliopiston päärakennuksen auditoriossa XIV (Unioninkatu 34).

Väitöskirjaa myy yliopiston kirjasto >>

Teksti: Mari Peltonen