Helsingin yliopisto

Yliopisto-opinnoissa pärjää ja voi hyvin kun pyrkii ymmärtämään, ottaa  vastuuta oppimisestaan ja on optimistinen

Opintopsykologi, psykologian maisteri Annamari Heikkilä väittelee  15.4. Helsingin yliopistossa yliopisto-opiskelijoiden oppimisesta, motivaatiosta ja hyvinvoinnista.  Heikkilän tutkimuksen mukaan opiskelijat, jotka pyrkivät ymmärtämään, ovat optimistisia ja ottavat vastuun oppimisestaan, menestyvät ja myös voivat paremmin kuin muut.

Heikkilä havaitsi myös, että opintojen alkuvaiheessa saa kohtuullisia arvosanoja, vaikkei pyrkisikään syvälliseen ymmärtämiseen.

– Kertooko tulos nykyisten yliopisto-opiskelijoiden luonteesta vai siitä, millaisiin ajattelu- ja toimintatapoihin yliopiston oppimisympäristö heitä ohjaa? Heikkilä kysyy.

Psykologi Annamari Heikkilä on tutkimustyönsä lisäksi ollut alusta alkaen mukana Helsingin yliopiston opintopsykologisten palveluiden kehittämisessä ja vakiinnuttamisessa ja ohjannut uransa aikana satoja yliopisto-opiskelijoita erilaisissa opiskeluun liittyvissä ongelmissa.

Heikkilä tarkastelee väitöksessään yliopisto-opiskelua useiden  teoreettisten näkökulmien valossa. Näkökulmia yhdistämällä hän rakentaa moniulotteisen kuvan opiskelusta yliopistossa, ei ainoastaan älyllisenä vaan myös tunteita sisältävänä prosessina.

Tutkimukseen osallistui Helsingin yliopiston opiskelijoita useista eri tiedekunnista. Kolmessa osatutkimuksessa Heikkilä tutki ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Hän ryhmitteli opiskelijat erilaisiin profiiliryhmiin opiskelutavan ja motivaation suhteen. Sitten hän tarkasteli näiden ryhmien välisiä eroja sekä opintomenestyksen että hyvinvoinnin suhteen. Neljännessä osatutkimuksessa hän tutki tarkemmin sitä, miksi opiskelijat olivat valinneet tietyn alan.

Huolimatta siitä, että karsinta yliopistoon on tiukka, yllättävän suuren osan opiskelijoista opiskelutapojen ja motiivien muodostama profiili ei ollut järin suotuisa. Epäedullisessa profiilissa yhdistyivät ongelmat oman oppimisen säätelyssä, haastavien tehtävien  välttely ja epäonnistumisen ennakointi. Tähän ryhmään kuuluvat opiskelijat raportoivat eniten stressiä ja opiskelu-uupumusta.

”Epäakateemiseksi” nimettiin opiskelijaryhmä, jolla ei ollut ongelmia oman oppimisensa ohjaamisessa, joka oli kohtuullisen optiminen, mutta  ei ilmaissut pyrkivänsä ymmärtämiseen ja tiedon kriittiseen  arviointiin. Tällaisellakin lähestymistavalla nyky-yliopistossa näyttää pärjäävän: vaikka opiskelijoiden profiilit erosivat toisistaan selvästi, erot opintomenestyksen välillä olivat suhteellisen pieniä.

Kiinnostus on Annamari Heikkilän tutkimuksen mukaan keskeinen sytyke opiskeluun  hakeutumiselle. Alkuvaiheen opinnot ovat edelleen pääosin osallistumista massaluennoille, missä opiskelijalta ei edellytetä henkilökohtaista panosta eikä omien ajatusten esittämiseen ja kehittelyyn tarjoudu luontevasti mahdollisuuksia.

– Hukkaammeko  näin tiukan seulan läpi käyneiden ja alastaan kiinnostuneiden  opiskelijoiden potentiaalia  sosiaalistamalla heidät opintojensa alkuvaiheessa kuulijan rooliin? Heikkilä pohtii.

* * *

Psykologian maisteri Annamari Heikkilän väitöskirja ”University Students’ Approaches to Learning,  Self-regulation, and Cognitive and  Attribtional strategies – Connections with Academic Success and  Well-Being” tarkastetaan  Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa  15.4. klo 12.00 osoitteessa  Siltavuorenpenger 3 A salissa 302 (Anatomiatalo).

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Opettajankoulutuslaitos tutkimuksia 325.

Teksti: Mari Peltonen