Turvallinen koulu? Helsinkiläisten peruskoulujen turvallisuudessa on usein parantamisen varaa

Oppilaitosten turvallisuus nousi valtakunnantason puheenaiheeksi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla tapahtuneiden koko kansakuntaa ja oppilaitosmaailmaa kuohuttaneiden koulusurmien myötä. Koulujen arjen turvallisuus on kuitenkin paljon muutakin kuin vain varautumista äärimmäisiin väkivallantekoihin. Helsingin yliopistossa 17.12. väittelevän Matti Waitisen mukaan helsinkiläisissä peruskouluissa turvallisuudessa on usein puutteita.

Waitisen tutkimus kohdentuu koulujen turvallisen oppimisympäristön fyysiseen turvallisuuteen helsinkiläisissä perusopetuksen kouluissa. Waitinen arvioi helsinkiläisten koulujen turvallisuuskulttuuria monimuotoisesti, määrittää koulut turvallisuuskulttuurin tason mukaiseen pistejärjestykseen ja löytää sekä tarkastelee lähemmin syitä, jotka ovat aiheuttamassa koulujen välisiä eroja turvallisuuskulttuuriin.

Koulun aikuisten turvallisuusosaamisessa ja turvallisuusasenteissa on pahojakin puutteita, mikä näkyy myös tavassa huolehtia koulurakennuksen fyysisestä turvallisuudesta. Waitisen tutkimustulosten mukaan turvallisuuskulttuuri vaihtelee kouluittain merkittävästi. Esimerkiksi suunnitelmien osalta turvallisuustyö voi rajoittua vain pienimpään mahdolliseen, juuri ja juuri vaatimukset täyttävään päivittämiseen, ilman että henkilöstöä perehdytettäisiin käytännön tasolla toimintaan erilaisissa uhkatilanteissa. Tällöin suunnitelmilla ei ole juurikaan käytännön merkitystä koulun turvallisuudelle, ja koulun turvallisuustyö jää näennäiseksi.

Helsinkiläisen koulun hyvän turvallisuuskulttuurin tuntomerkkejä ovat Waitisen mukaan kehittynyt vaarojen ja perustehtävän vaatimusten ymmärrys, käytännössä hyvin toimiva turvallisuusjohtaminen, kehittynyt ymmärrys turvallisuuden systemaattisesta luonteesta, käytännön teoilla osoitettu turvallisuuden arvostus ja turvallisuustyön osallistava ja yhteisöllinen luonne.

Vastaavasti helsinkiläisen heikon turvallisuuskulttuurin kouluissa näyttäisi Waitisen mukaan olevan yleistä, että vaaroista ja riskeistä puhutaan ja ollaan kiinnostuneita vasta kun jotakin on tapahtunut tai on meinannut tapahtua. Turvallisuutta ei koulussa johdeta systemaattisesti eikä turvallisuuden ylläpitämiseen liity selkeää ohjeistusta. Asioiden annetaan lähinnä vain tapahtua, minkä jälkeen toiminta on luonteeltaan reaktiivista. Turvallisuutta ei arvosteta näkyvästi eikä koulu hyödynnä turvallisuustyössään turvallisuusvastaavan resursseja. Turvallisuusvastaava ja muukin turvallisuusorganisaatio on luonteeltaan nimellinen. Turvallisuustyö ei ole luonteeltaan osallistavaa ja yhteisöllisyyttä korostavaa eikä verkottunutta.

Waitinen esittää tutkimuksensa perusteella käytännönlähtöisiä suosituksia ja kehittämisehdotuksia koulumaailman toimijoille. Näitä suosituksia ei ole kohdennettu vain heikon turvallisuuskulttuurin kouluille vaan ne ovat pikemminkin yleisiä suosituksia oppilaitosten turvallisuuden edistämiseen.

* * *

Kasvatustieteiden maisteri Matti Waitinen työskentelee rehtorina Helsingin Pelastuskoulussa. Matti Waitinen väittelee käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa 17.11. klo 12.15 aiheesta Turvallinen koulu? Helsinkiläisten peruskoulujen turvallisuuskulttuurista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa (Fabianinkatu 33). .

Teksti: Mari Peltonen 2.12.2011